Tsaari Saltanin tarinan esihistoria ja kulissien takana
2 454

Tsaari Saltanin tarinan esihistoria ja kulissien takana

Kirjailija:
Ihastuttava alkuperäissatu, joka kertoo Pushkinin tunnetun Tsaari Saltanin tarinan esihistorian. Satu Merten tsaarista, setä Tšernomorista, sankareista ja Joutsentsarevnasta, koulua käyville lapsille.

Merten tsaarin juhla

Merten tsaari ja setä Tšernomor pelasivat korttia, tyhmää ukkoa. Tsaari huijasi kuten aina. Tšernomor teeskenteli, ettei huomaa mitään.

Tylsää! huudahti Merten tsaari.

Sinua ei ikinä miellytä mikään, murisi setä Tšernomor, pelataan shakkia.

Eilen pelasimme, ja sinä voitit häpeämättömästi, muistutti tsaari.

Tšernomor hymyili, raapi päätään ja ehdotti yhtäkkiä:

Pelataanko elävillä shakkinappuloilla!

Miten niin? Tsaarin silmät välähtivät innokkaasti.

Merihevoset ovat shakin ratsuja, tarvitsemme vain kaksi paria mustia ja valkoisia. Monttuja asetetaan tornien paikalle, sanoi Tšernomor, ja hänen mielikuvituksensa pysähtyi siihen.

Sotilaat ovat katkarapuja, sanoi tsaari.

Tunnen kalan nimeltä Humuhumunukunukuapuaa. Kutsutaanko se lähettiläiksi? ehdotti setä.

Tuollaista nimeä ei ole olemassa! Miten sinä sen muistit? ihmetteli tsaari.

Tšernomor otti taskustaan kultaisen panssarinsa taskusta merilevän lehden. Siihen oli merisilla kirjoitettu: «Humuhumunukunukuapuaa eli Picasso-piikkikala».

Kala kirjoitti sen itse, sanoi Tšernomor ylpeänä.

Niin, tuollaisella nimellä kelpaa upseeriksi! päätti tsaari ja käski: Kuningattareksi kutsutaan kalapallo, ja kuninkaina ovat meritähdet.

Tsaari kutsui hovin kirjurin ja luki hänelle käskyn merielävien kutsumisesta elävään shakkiin.

Seuraavana päivänä elävä shakki oli valmis tsaarin edessä. Shakkilauta piirrettiin hiekkapohjaan palatsin taakse. Ruudut täytettiin mustalla ja valkoisella hiekalla.

Merten tsaari ja Tšernomor liikkuivat joukkojensa yläpuolella suurten merikilpikonnien selässä. Muutaman päivän ajan peli oli hauskaa. Aluksi kaikki syöksyivät sekavasti laudan ylle, vain hitaat meritähdet liikuttivat hitaasti säteitään ja muistivat suodattaa vettä ravinnon etsimiseksi. Pian kaikki tottuivat peliin.

Mutta elävä shakki kyllästytti Merten tsaarin.

Tšernomor ehdotti hallitsijalle merineitojen tanssia, hauskoja kilpailuja meduusoiden kesken ja merilaptaa, mutta tsaarin alakulo ei hellittänyt. Tilannetta paheni kuninkaallinen hammassärky…

Kutsuttiin apuun kalalääkäri. Tšernomor lähti kilpikonnansa selässä vierailulle Noidan luo.

Olet surullisen näköinen, Tšernomor, sanoi Noita myötätuntoisesti. Onko Merten tsaari taas alakuloinen?

En tiedä enää, miten hänet saisi iloiseksi. Pitäisi aloittaa sota raijain kanssa, huokaisi Tšernomor.

Ei, sotaa emme tarvitse! päätti Noita. Ehdota parempaa: tsaarin syntymäpäivän juhlimista. Vieraat tuovat lahjoja, ja silloin on tekemistä.

Mutta hänen syntymäpäiväänsä on vasta puolen vuoden päästä, huomautti Tšernomor.

Pitää kutsuvieraslistan, keksiä seremonian ja suunnitella ruokalistan. Työtä riittää, tehkää se.

Ennen hovin virkamiehet keksivät kaiken: etiketin vartijan, pääkisailijan ja pääkokin.

Oletko unohtanut? Mikä päivä tämä on! Hänelle tulee yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän vuotta! Teidän virkamiehillänne on joka vuosi sama juttu: ei päätä eikä mielikuvitusta, murisi Noita.

Aivan! huudahti Tšernomor. Olen aina haaveillut näkeväni sinisen lohikäärmeen, mutta etiketin vartija ei koskaan kutsu sitä! Kutsutaan me!

Hän on ihan pieni, hämmästyi Noita. Vieraiden joukossa ei huomaisi häntä!

Keitä hänelle kasvatusjuoma, joka suurentaa hänet, niin hän ilmestyy kaikkien eteen koko komeudessaan! sanoi Tšernomor reippaasti.

Siihen he erosivat. Tšernomor lähti palatsiin, ja Noita meni suureen kirjastoonsa etsimään lohikäärmeille suurennusjuoman reseptiä.

Merten tsaarista oli mukavaa valmistella omaa juhlaansa, ja hammaskin lakkasi särkemästä. Yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän vuotta ei ole mikään vitsi, niin upea luku! Ensin laadittiin vieraslista. Oli koottava koko armeija toimittamaan kutsuja.

Kutsuttiin silakkakuningas, kultakala, merten piruja, ihmeellinen jätekala, merineitoja meren ja järvien ja jokien, jättiläiskalmari, sininen lohikäärme ja paljon merieläimiä, joilla on outo ulkonäkö ja värit, sekä taikaolentoja.

Kiistelivät pitkään ja jopa riitelivät siitä, ketä kutsua ja ketä ei. Vieraslistan laatimiseen kului koko kuukausi, ja Merten tsaari unohti alakuloisuutensa.

Ruokalistan laatimiseen kului vielä kuukausi. Mitä siihen ei kuulunutkaan! Esimerkiksi ruokaa suokoskesta kuoriin asti. Suokoskia ei voitu pyytää merellä, sillä suo ei sopinut metsästykseen. Ne piti ostaa kyläläisiltä Kikimoroilta, ja nuo naiset tunnettiin ahneudestaan!

Simpukoita kullanvärisessä kastikkeessa harvinaisesta maakasvista, keltaisesta kulta-ruusukastista. Sitä kasvoi vain Norjan vuorilla, ja sen keräsivät peikot. Voi, peikoille piti maksaa mustilla helmillä!

Paistettuja kielen palasia kauhean trooppisen merikoiran kielestä, lumisilta Antarktiksen pelloilta. Asiasta sovittiin keisarillisten pingviinien kanssa. He eivät halunneet lahjoja. Sen sijaan pingviinien johtaja pyysi kutsun kuninkaalliseen juhlaan.

Tähän upeaan juhlaan tilattiin viiniä ensimmäistä kertaa Krimin Orelapitoksen viinitarhoilta. Vaaleanpunainen-oranssi kuohuviini oli mauta ainutlaatuinen. Lisäksi keitettiin kuohuvaa juomaa nafantalepnoa merikävyistä.

Juhlakakun lupasi leipoa Baba Jaga, joka oli tunnettu konditoria. Kaikki ainekset olivat maanpäällisiä. Kakkua varten hovin lasinpuhaltajat keksivät erityisen vedenpitävän astian.

Noita keitti Baba Jagalle juoman, jotta hän voisi olla veden alla niin kauan kuin tarvitsi. Ja heillä oli paljon puhuttavaa!

Pääkokilla ei ollut rauhaa päivällä eikä yöllä: kuinka paljon ruokaa piti hankkia ja kerätä, kuinka monta uutta ruokalajia piti maistaa!

Ja niin Merten tsaari ja Tšernomor ryhtyivät kirjoittamaan käsikirjoitusta. Siinä junnattiin paikoillaan. Mitä tsaari tai Tšernomor ehdottikaan, se oli jo joskus tehty. Silti halusi yllättää kaikki jollakin omaperäisellä, ja samalla itsekin viihtyä!

Ehkä pitäisi kutsua kotihaltija jostakin suuresta kylästä. Ehkä ihmisillä on jotain uutta, ehdotti Tšernomor.

Sanottu, tehty. Lähetettiin sanansaattaja lähimpään merenrantakylään Noidan lääkejuoman kanssa, jotta kotihaltija pystyisi hengittämään vedessä.

Tšernomor ja Merten tsaari olivat kotihaltijan kertomuksesta järkyttyneitä. Ihmiset istuvat nykyään kotona, katsovat jotakin televisiota tai puhelinta. Mitä puhelimessa tapahtuu, sitä kotihaltija ei tiedä, mutta ihmiset nukkuvat sen kanssa. Televisio on kuin matto seinällä, vain siinä kuvat vilkkuvat, ja siellä kerrotaan aina uutisia ja järjestetään tietokilpailuja. Kotihaltija pitää eniten eläinohjelmista ja urheilukilpailuista.

Kotihaltijalta kuultiin paljon kaikenlaista ja outoa. Hänelle palkinnoksi annettiin tynnyri marinoituja merenporkkanoita, erinomainen herkku.

Merten tsaari ja Tšernomor päättivät järjestää jonkinlaisen pelin. Merieläimet eivät yleensä osaa lukea, eikä heillä ole aikaa istua kirjojen ääressä. Siksi päätettiin järjestää erilaisia kilpailuja.

Jokainen osaa jotain. Etsitään nopein, vahvin, viekkain, kaunein, se joka keksii parhaat hauskat tarinat ja se joka laulaa parhaiten. Kilpailuja tulee paljon. Sitten kaikki voittajat kokoontuvat taistelemaan superpalkinnosta. Pitää vain keksiä superfinaali.

Näin puoli vuotta kului, ja odotettu syntymäpäivä koitti: yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän vuotta! Vieraita saapui pilvin pimein! Vedenalainen maailma ei ollut koskaan nähnyt yhdessä paikassa niin paljon merieläimiä, sekä todellisia että taikaolentoja. Kilpailuja kesti useita päiviä, sitten superfinaali. Kaikki voitti sininen lohikäärme.

Juhlan alussa hän joi suurennusjuoman. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt niin kaunista olentoa! Hän voitti mustan helmen, jossa oli kultaisia pilkkuja, kierteisessä platinanuorassa.

Halutessaan sininen lohikäärme pystyi nyt ilman juomaakin kasvamaan suureksi tai pieneksi, kunhan vain pyysi mustaa helmeä.

Vanha arkku

Juhlan viimeisenä päivänä vieraat seisoivat valtavassa jonossa Merten tsaarin valtaistuimen edessä lahjojen kanssa. Lahjoja annettiin kolme päivää. Mitä kaikkea siellä olikaan! Ei voinut luetella!

Juhla päättyi upeaan merelliseen ilotulitukseen. Sen järjesti Rifti Mustan Savupiipun kanssa. Palatsin lähellä leimahtelivat tulipallot, meduusat ja tähdet, ja kaikki hehkui värikkäistä valoista. Maan asukkaat säikähtivät: ettei vain vedenalaiset tulivuoret olisi herränneet. Mitään pahaa ei kuitenkaan tapahtunut, ilotulitus kesti vain yhden yön.

Vihdoin kaikki lähtivät. Merten tsaari ryhtyi lajittelemaan lahjoja ja kutsui Tšernomorin avukseen. Muutaman päivän kuluttua he löysivät hiekasta vanhan, simpukoiden peittämän arkun, jossa oli raskas lukko.

En muista, että kukaan olisi antanut minulle tämän! huudahti Merten tsaari. Mitä arvelet, Tšernomor, onko vaarallista avata se?

Meillä ei edes ole avainta, hämmästyi Tšernomor. Miten me sen avaamme?

Kilpikonna Tarask antoi minulle kultaisen avaimen. Hän sanoi, että se avaa minkä tahansa lukon, tsaari otti kaulastaan nuoran, jossa roikkui kultainen avain, nuora oli punottu merilevästä, joka oli kastettu merineitojen kyyneliin.

Kuten kilpikonna oli luvannut, avain sopi lukkoon täydellisesti. Vanhan arkun kansi aukesi kolinalla. Arkun sisällä oli kolmekymmentäkolme lokeroa, kolme kertaa yksitoista. Jokaisessa lokerossa oli kultainen muna, ja keskellä valkoinen. Sivulla oli merilevärulla, johon oli kirjoitettu merisilla:

«Olette aktivoineet munat, ne halkeavat vuorokauden kuluttua. Valmistakaa lasiset kehdot, joissa on pieniä reikiä veden kiertoa varten, ja asettakaa munat niihin. Kultaisista kuoriutuu kolmekymmentäkaksi sankaria, jotka hehkuvat kuin tuli suomuissaan, ja valkoisesta kuoriutuu Joutsentsarevna. Aluksi he ovat poikasia: kolmekymmentäkaksi kultaista ja yksi valkoinen. Ruokkikaa heitä Manatidin maidolla. Sankareista tulee uskollisia vartijoita. Heidän kasvattajakseen tulee asettaa Tšernomor. Joutsentsarevnaa kasvattaa Noita. Sankarit voivat elää vedessä kultaisina merenneitoina ja olla lyhyen aikaa maalla ihmisinä, ja Joutsentsarevna on vedessä merineito, pinnalla joko valkoinen joutsen tai ihmeen kaunis neito. Hänestä sanotaan:

”Meren takana on tsarevna,
jota ei voi katsoa kyllästymättä:
Päivällä hän häivyttää jumalan valon,
yöllä hän valaisee maan,
kuu kimaltaa hänen palmikossaan,
ja otsassaan palaa tähti.
Hän on majesteettinen,
kulkee kuin riikinkukko,
ja kun hän puhuu,
hänen äänensä kuohuu kuin joki.”»

Koko palatsi heräsi toimintaan: lasinpuhaltajat valmistivat kehtoja sinisestä hiekasta, metsästäjät lähtivät hakemaan merilehmää, hovin merineidot opettelivat lypsämään merilehmää kirjan mukaan. Merten tsaari, Tšernomor ja Noita keskustelivat kupposen Kuriilien teetä ääressä tulevien sankarien ja Joutsentsarevnan kasvatuksesta.

Seuraavana päivänä kaikki oli valmista: suuressa akvaariossa makasi rivissä kolmekymmentäkolme munaa, yksi valkoinen ja kolmekymmentäkaksi kultaista. Merten tsaari istui valtaistuimella, Tšernomor ja Noita odottivat nojatuoleissa poikasten ilmestymistä.

Kuului rapsahdus. Valkoinen muna halkesi verkkona. Kultaiset munat peittyivät myös halkeamiin. Kuoret katosivat, ja nyt akvaariossa uiskenteli kolmekymmentäkaksi kultaista poikasta ja yksi valkoinen.

Joutsentsarevna ja tulevat sankarit kasvoivat nopeasti, ja he oppivat kaiken lennossa. Merten tsaari halusi näin, sillä hän tarvitsi kunnon vartijoita.

Sotaa ei näkynyt missään, mutta kuka kieltäytyisi sankareista! Noidan täytyi keksiä erityinen juoma lasten kasvun nopeuttamiseksi.

Pitkän ajan kuluttua kasvoivat suuret sankarit. Ja päivät he viettivät Tšernorin kanssa. Hän opetti heille kaiken, minkä itse osasi ja tiesi. Ankarassa rakkaudessa sankarit kasvoivat.

Valkoisesta poikasesta kasvoi merineito sinisillä silmillä. Noita hoiti ja hellitteli häntä. Noita toivoi, että Joutsentsarevna oppisi noituutta, mutta valitettavasti hänelle taika ei sopinut. Ehkä se oli parempi näin. Merten tsaari piti Joutsentsarevnaa omana tyttärenään.

Merineidosta kasvoi kaunotar, ja hänen maineensa levisi kaikkialle taikamaailmaan. Sulhaset tulivat joka puolelta Merten tsaarin palatsiin. Mutta neito ei pitänyt kenestäkään, eikä tsaari halunnut antaa adoptiotytärtään Metsänhaltialle, Vesipedolle tai Peikolle.

Maan toiselta puolelta alkoi kiertää uskomattomia huhuja. Näyttää siltä, että merellä on ilmestynyt jokin lohikäärme, joka tuhoaa delfiinien ja valaiden alueet, ja jopa hait pelkäävät sitä. Huhut ilmestyivät ja katosivat.

Merten tsaari ja Tšernomor päättivät toistaiseksi olla tekemättä mitään, sillä ehkä kyse oli pelkästä puheesta. Lisäksi Merten tsaarin palatsia vartioivat luotettavasti kolmekymmentäkaksi sankaria ja Tšernomor!

Sininen lohikäärme

Silloin paikalle, mistään ilmestymättä, saapui iso sininen lohikäärme, se sama, jolla oli mustan helmen kaula. Hänet otettiin palatsiin kaikin kunnianosoituksin. Merten tsaari avasi kirjeen ja alkoi lukea sitä itsekseen. Mitä pidemmälle hän luki, sitä kalpeammaksi hän muuttui. Luettuaan hän sanoi päättäväisesti sinisille lohikäärmeelle:

Ei koskaan!

Ja hän käski Tšernomorin ja tämän sankarit ajamaan lohikäärmeen palatsin ulkopuolelle.

Heti kun lohikäärme oli viety pois, Merten tsaari hyppäsi valtaistuimeltaan, juoksi Tšernomorin ympärille punaisena vihasta ja heilutti kirjettä. Tšernomor rauhoitteli tsaaria juuri ja juuri.

Merten tsaari ojensi kirjeen hänelle, itse niin vihaisena, ettei kyennyt puhumaan. Setä Tšernomor avasi merilevälehden. Mitä pidemmälle hän luki, sitä punaisemmaksi hänen kasvonsa kävivät. Kirjeessä luki:

«Haluan, että Joutsentsarevna tulee vaimokseni. Määräaika on viikko. Myötäjäisiä ei tarvita. Jos kieltäydytte, ette näe häntä enää elävänä! Odotan vaimoani viikon kuluttua Buyan-saaren luona kello kahdeksan illalla merenaikaa». Ja allekirjoitus: «MAHTAVA ja VOIMAKAS»

Tšernomor ei tuhlannut aikaa keskusteluun, vaan lähti kilpikonnansa selässä Noidan luo, ja Merten tsaari seurasi perässä! He syöksyivät molemmat tädin luo ja ojensivat hänelle kirjeen. Tämä luki sen ja kalpeni.

Rauhassa nyt, ei paniikkia! sanoi Noita luettuaan. Mietitään. Meillä on koko viikko aikaa. Kuka kirjeen toi?

Sininen lohikäärme. Muistatko, hän voitti kilpailun. Siitä hän sai myös mustan helmen, sanoi Tšernomor.

Minkä kokoinen hän oli? kysyi Noita.

Valtava! huusi Merten tsaari.

Tämän helmen kanssa on jokin vialla, mutisi Noita. Laskelmieni mukaan sen ei olisi pitänyt enää toimia.

Yhtäkkiä ilmestyivät korkea kaappi ja jakkara. Noita nousi siinä ähkien ylös ja etsi jotain jokaiselta hyllyltä, jotka oli täytetty vanhoilla kirjoilla. Jakkara kasvoi yhä korkeammaksi, ja Noita kiipesi yhä kauemmas.

Vihdoin ylimmältä hyllyltä hän löysi simpukoiden peittämän rullan. Hän mutisi loitsun, ja kaikki katosi: kaappi ja jakkara. Hän heilautti kättään, ja simpukat putosivat rullasta.

Noita avasi rullan ja luki:

Miro trädi svetko lani,
Zheldovaro perigulati
Tšerepino, ortoulti
Vykaltido terinhopulti.

Mitä tämä abrakadabra on?! närkästyi Merten tsaari.

Älkää häiritkö minua, olen unohtanut tämän vanhan kielen, murisi Noita. Täytyy juoda kupillinen teetä!

Yhtäkkiä seurueen eteen ilmestyi katettu pöytä teetä ja merellisiä leivoksia. Juuri kun Noita oli ottanut kulauksen teetä, hänelle valkeni:

Nyt tiedän kaiken! Sininen lohikäärme voi mustan helmen avulla paitsi muuttaa kokoaan, myös muuttua mihin tahansa olentoon. Hän ei ole mahtavan ja voimakkaan lähettiläs, vaan hän itse on mahtava ja voimakas, valitettavasti…

Miten tämä on mahdollista? Oletko sinä tuonut meille tämän onnettomuuden? kiivastui Merten tsaari.

Älkää vaatiko kuolemaa, sanoi Noita vapisevalla äänellä. En löytänyt väsynyttä merikasvia krupoluutaa, otin siksi oksakasta krupoluutaa. En uskonut, että siitä tulisi tällainen vaikutus…

Ja sinä, Tšernomor, olet myös jankuttanut juhlani edellä: kutsu, kutsu sininen lohikäärme! Te molemmat olette syyllisiä! Mitä nyt pitää tehdä? huusi Merten tsaari hermostuneesti.

Kirjoituksessa sanotaan, että vain ihminen voi voittaa sinisen lohikäärmeen. Mikään noita ei ole avuton lohikäärmettä vastaan. Musta helmi suojelee sinistä lohikäärmettä kaikelta taialta.

Mistä löydämme ihmisen? Sininen lohikäärme on valtava ja uiskentelee syvyyksissä, ja ihminen hengittää vain ilmaa! sanoi Tšernomor surullisena.

Minulla on yksi idea. Pitää tarkistaa, osaako Joutsentsarevna muuttua lintuksi ja ihmiseksi. Ellei hän ole sitä vielä tehnyt, koska hän viihtyy merellä. Siitä me sitten mietimme, sanoi Noita…

Jatkuu.

Satu Tsaari Saltanin tarinan esihistoria ja kulissien takana on saatavilla FB2-muodossa puhelimille, tableteille, tietokoneille ja e-kirjojen lukulaitteille.
Samankaltaisia satuja
Kuinka Pullaparka tutustui ihmisiin nettisivustoilla
Kuinka Pullaparka tutustui ihmisiin nettisivustoilla
Pullaparkakin tuntee itsensä joskus yksinäiseksi. Siksi hän päätti: rekisteröidynpä deittisivustolle. Siitä kaikki alkoi. Moderni opettavainen satu siitä, kuinka Pullaparka tutustui ihmisiin internetissä
5 769 3
Kuinka jänis ja susi vaihtoivat häntänsä
Kuinka jänis ja susi vaihtoivat häntänsä
Opettavainen moderni satu siitä, kuinka Jänis ja Susi päättivät vaihtaa häntänsä. Mitä siitä seuraa?
31 919 3
Tarina prinsessasta ja lohikäärmeestä
Tarina prinsessasta ja lohikäärmeestä
Moderni satu prinsessasta, joka pelkäsi hirveästi pelottavaa lohikäärmettä. Mutta eräänä päivänä hän voitti pelkonsa ja päätti mennä kylään sen luo... Ja niin syntyi uusi ystävyys.
12 396 3
Tarina kolmesta piirasta
Tarina kolmesta piirasta
Kuningas pyysi kerran tyttäriään leipomaan hänelle jokaiselle piirakan syntymäpäiväkseen. Kaksi tulevaa prinsessaa täyttivät tehtävän, mutta kolmas tuli tyhjin käsin. Tästä tarinasta saat tietää miksi
5 392 2

Haluatko ilmoituksia uusista saduista?

↑