Miten Päivä ja Yö syntyivät
8 860

Miten Päivä ja Yö syntyivät

Kirjailija:
Opettavainen satu hyvästä ja pahasta, päivästä ja yöstä, noidasta ja taikurista, Kuusta ja Auringosta. Opettaa esikouluikäisille kuuntelemaan vanhempiaan ja selittää, miksi päivällä ei näy Kuuta eikä yöllä Aurinkoa.

Kertomus sai alkunsa kauan sitten, siihen aikaan, kun ihmiset eivät tienneet, mitä päivä ja yö ovat. Ulkona oli valoisaa, mutta sitten yhtäkkiä synkkä pimeys korvasi valon. Ei ollut aurinkoa, ei kuuta eikä tähtiä. Ihmisille oli vaikeaa. Pimeässä myöhään kulkevalle matkamiehelle oli helppo joutua onnettomuuteen.

Tuona vaikeana aikana asui kaksi sisarusta. Sisarta kutsuttiin Kuu-Yöksi ja veljeä Aurinko-Päiväksi.

He elivät kaksin. Lähellä ei ollut sukulaisia eikä läheisiä, jotka olisivat voineet auttaa. Vanhempi sisar huolehti itse levottomasta pikkuveljestään.

Lähelle heitä muutti vanha, todella vanha mummo. Lapset iloitsivat aluksi, sillä he halusivat kovasti ystävystyä hänen kanssaan. Nurkkakunnan ärtyisä naapuri varoitti kuitenkin heti, että lapset pysyisivät kaukana hänestä ja hänen mökistään. Hän ei pitänyt ihmisistä, varsinkaan kiljuvista lapsista.

Jos näen teidät puutarhassani, nokkosella lyön niin, että muistatte sen koko elämänne! ― huusi mummo perään.

Lapset eivät tienneet, että uuden naapurin nimi oli Kiukku-Kurjuus.

Sisko, saanko mennä ulos leikkimään palloa? ― kysyi surullinen Päivä.

Vain hetkeksi, ruoka on pian valmista, ― vastasi Yö, ja muista: naapurin pihaan ei saa mennä!

Selvä! ― huusi poika juosten pois.

Pelleily oli niin hauskaa, että poika potkaisi pallon vahingossa vanhan mummon puutarhaan. Poika näki, kuinka mummo lähti jonnekin. Katsottuaan ympärilleen, ettei sisko näe, Päivä kiipesi aidan yli.

Pallo makasi mansikkapensaan vieressä. Päivä ei ollut koskaan nähnyt niin suuria marjoja! Ne näyttivät kutsuvan häntä ja kuiskivat: »Syö, kulta, ja nauti!» Kotona heillä pihassa oli vain pieniä ja hapanta marjoja, mutta tässä oli meri makeita, mehukkaita ja tuoksuvia marjoja!

Täällä on paljon marjoja, kukaan ei huomaa, jos maistan, ― päätti poika.

Pallo mukanaan Päivä kiirehti kotiin. Hän oli varma, ettei kukaan saisi tietää pienestä kepposestaan. Mutta mummo huomasi heti, että hänen poissaolonsa aikana pihassa oli käynyt ei-toivottuja vieraita.

Hän ei mennyt lapsille riitelemään, vaan kätki vihansa sisimpäänsä.

Ei hätää, tulet vielä kerran, ja silloin me puhumme! ― mutisi hän itsekseen.

Kiukku-Kurjuus oli kiukkuinen vanha mummo, ja hän oli oikea noita, joka rakasti tuoda ihmisille onnettomuutta. Hänen mansikkansa olivat taikamarjoja: jos tavallinen ihminen maistaa niitä, hän menettää rauhansa, ja hänestä tuntuu, että hän haluaa syödä niitä yhä uudelleen ja uudelleen!

Niin kävi myös pojalle. Hän alkoi nukkua huonosti. Unissaan hän näki koko ajan, kuinka hän syö mansikoita. Sisko ei ymmärtänyt, miksi pikkuveli oli yhtäkkiä surullinen ja hiljainen, mutta poika kantoi salaisuuttaan hiljaa mielessään.

Kolmen piinaavan päivän jälkeen Päivä näki, kuinka mummo lähti kotoaan. Hän ryntäsi heti aidalle. Hän kiipesi nopeasti yli ja meni kohti penkkiä. Mutta ennen kuin poika ehti edes poimia marjaa, mummo ilmestyi paikalle.

No, tervetuloa, ei-toivottu vieras! Tulit maistamaan mansikkojani, mutta saat nokkosta! ― huusi noita vihaisesti ja heilautti kourallisen pistävää kasvia pojan päin. Mutta juuri viime hetkellä siskon käsi tarttui roistomaisen mummon käteen.

Sisar oli tullut juuri ajoissa: kuultuaan huudot hän heti tiesi, missä veli oli.

Ette saa! Kuuleeko? ― sanoi Yö terävästi mutta rauhallisesti. ― Jos hän on ottanut jotakin, me maksamme sen. Mutta en salli, että lyötte omaa veljeäni!

Et salli? Tiedätkö ollenkaan, kuka minä olen? ― mummo pudotti nokkosen raivoissaan maahan. ― No niin! Te itse pyysitte tätä!

Noidan sanoja ei voinut erottaa. Jyrähti ukkonen, ja lapset kuulivat vain yhden lauseen:

Ette koskaan enää näe toisianne!

Niin taivaalle ilmestyi tyttö Kuu, ja pimeää vuorokaudenaikaa alettiin kutsua hänen mukaansa Yöksi. Hän suri kovasti pikkuveljeään ja itki usein, ja hänen kyyneleistään syntyivät kirkkaat, kylmät tähdet.

Sisar ei voinut enää nähdä veljeään, koska hänestä oli tullut taivaalla Aurinko, ja ihmiset alkoivat kutsua valoisaa vuorokaudenaikaa Päiväksi.

Onnettomille lapsille päätti auttaa vanha ja hyvä taikuri Hämärä-Koitto. Mutta miten? Noidan loitsua ei voinut kumota.

Taikuri keksi ratkaisun. Hän jätti ihmisten maailman ja asettui taivaalle. Siitä lähtien pimeys ei enää vaihtunut valoon äkillisesti, vaan päivän ja yön väliin ilmestyi hämärä: illalla iltahämärä ja aamulla aamuhämärä.

Nyt illan hämärässä veli Päivä ehtii joskus vilkaista siskoaan, ja aamunkoitteessa lapset saattavat jopa jutella keskenään.

Vaikka nämä kohtaamiset ovat lyhyitä, ne tekivät siskosta ja veljestä onnellisempia. Nyt he tietävät, että toisilla on kaikki hyvin. Eikö juuri se ole tärkeintä ihmisille, jotka rakastavat toisiaan?

Kerro, Yö, minulle satu,
mitä pimeydessä piilotat:
kuinka naamion yllesi vedät
ja veljeäsi hiljaisuudessa etsit

Teidät erotti ilkeä noita,
vaikka ennen olitte ystävät!
Mutta aamunkoitteessa kohtaus
kuiskaa: Toisillenne olette tärkeät!

Halaat rakasta pikkuveljeäsi,
kuinka lyhyt onkaan kohtaus!
Ja jo yksi poika pilviä
hiljaa hätyyttää ja kuljettaa.

Tällainen on läheisten kohtalo.
Päivä ja Yö kiirehtivät aina.
Aamunkoitteessa ainoastaan kohtaus.
Tällaista, rakas ystävä, on elämä.

Satu Miten Päivä ja Yö syntyivät on saatavilla FB2-muodossa puhelimille, tableteille, tietokoneille ja e-kirjojen lukulaitteille.
Samankaltaisia satuja
Kuinka Pullaparka tutustui ihmisiin nettisivustoilla
Kuinka Pullaparka tutustui ihmisiin nettisivustoilla
Pullaparkakin tuntee itsensä joskus yksinäiseksi. Siksi hän päätti: rekisteröidynpä deittisivustolle. Siitä kaikki alkoi. Moderni opettavainen satu siitä, kuinka Pullaparka tutustui ihmisiin internetissä
5 769 3
Kuinka jänis ja susi vaihtoivat häntänsä
Kuinka jänis ja susi vaihtoivat häntänsä
Opettavainen moderni satu siitä, kuinka Jänis ja Susi päättivät vaihtaa häntänsä. Mitä siitä seuraa?
31 919 3
Tarina prinsessasta ja lohikäärmeestä
Tarina prinsessasta ja lohikäärmeestä
Moderni satu prinsessasta, joka pelkäsi hirveästi pelottavaa lohikäärmettä. Mutta eräänä päivänä hän voitti pelkonsa ja päätti mennä kylään sen luo... Ja niin syntyi uusi ystävyys.
12 397 3
Tarina kolmesta piirasta
Tarina kolmesta piirasta
Kuningas pyysi kerran tyttäriään leipomaan hänelle jokaiselle piirakan syntymäpäiväkseen. Kaksi tulevaa prinsessaa täyttivät tehtävän, mutta kolmas tuli tyhjin käsin. Tästä tarinasta saat tietää miksi
5 392 2

Haluatko ilmoituksia uusista saduista?

↑