Kaukaisessa maailmassa, jossa taika ja ihmeet kuuluivat jokapäiväiseen elämään, oli ihmeellinen kuningaskunta nimeltä Ihmemaa. Siellä asui ystävällisiä ja iloisia ihmisiä, ja joka askeleella sattui hämmästyttäviä asioita. Mutta eräänä päivänä, niin kuin saduissa usein käy, koitti aika uudelle suurelle ihmeelle.
Ihmemaan sydämessä seisoi vanha linna, jossa asui prinsessa Aino. Hän oli hento ja kaunis kuin aamunkoitteessa avautuva kukka. Hän oli myös niin hyvä, että hänen hymynsä olisi voinut sulattaa jopa kaikkein kylmimmänkin sydämen.
Linnassa oli paljon aarteita ja kaikenlaisia taikaesineitä, mutta salaperäisin niistä oli vino peili. Peili oli lukitussa huoneessa, eikä kukaan tiennyt, miksi se oli piilotettu ihmissilmiltä.
Aino oli utelias tyttö ja päätti eräänä päivänä ratkaista tämän arvoituksen. Hän pyysi avukseen vanhan viisaan miehen, joka oli palvellut linnassa jo monta vuotta.
Vanhus kertoi, että peili on erikoinen ja osaa vastata totuudenmukaisesti kaikkiin kysymyksiin sekä näyttää totuuden, joka on tavallisilta ihmisiltä piilossa. Mutta jotta totuuden näkisi, täytyi lausua erityinen loitsu, ja jotta sen ymmärsi, tarvittiin henkistä voimaa.
Aino jännittyi. Hän mietti pitkään, mitä peililtä kysyisi. Ja kuten todellinen prinsessa, hän päätti selvittää, ovatko Ihmemaan ihmiset onnellisia ja tarvitseeko joku apua.
Viisas mies kuuli tytön toiveen ja opetti hänelle loitsun ilolla. Hän vei prinsessan salaiseen huoneeseen. Prinsessa astui vinon peilin eteen ja lausui taikasanat. Hänen edessään nousi hohtava usva, ja peilissä alkoi vilistä kuvia. Hän näki hymyileviä lapsia leikkimässä pelloilla, kukkivia puutarhoja, joissa jokainen kukka oli kuin smaragdi, ja ilman täyttyi onnen tuoksusta.
Kauneuden keskellä Aino kuitenkin huomasi asukkaiden surun ja menetetyt toiveet. Hän näki sairaan miehen istumassa tien vieressä ja pyytämässä apua ohikulkijoilta. Hän näki nuoren miehen, joka haaveili matkasta lohikäärmeen selässä mutta pelkäsi toteuttaa unelmansa. Hän näki unohdettuja vanhuksia vanhainkodeissa, jotka odottivat edes vähän huomiota.
Kyyneleet valuivat prinsessan silmistä, ja hän ymmärsi, että vinon peilin voima piilee totuudessa, jota ei aina näe kiireen keskellä.
Kun usva oli hälvennyt, Aino otti vinon peilin käteensä ja käveli ulos huoneesta. Hän kutsui kaikki kuningaskunnan asukkaat keskustorille ja kertoi heille näkemästään. Hän kehotti jokaista huomioimaan lähimmäisiään ja tukemaan toisiaan.
Juuri silloin tapahtui todellinen ihme. Kaikki torilla olijat tunsivat, kuinka heidän sydämensä täyttyivät ilosta ja innostuksesta. Joka päivä kuningaskunnassa oli yhä enemmän ystävällisyyttä, ja kaikki kävi valoisammaksi ja ihmeellisemmäksi.
Prinsessa Ainon ansiosta ja hänen halustaan tehdä maailmasta parempi paikka vino peili teki todellisen ihmeen. Se näytti totuuden, joka piilee arjen takana, ja innosti kaikki hyviin tekoihin. Siitä lähtien Ihmemaan elämä on ollut entistä parempaa, ja peili muistuttaa, että todellinen taika on ystävällisyydessä ja välittämisessä lähimmäisistä.