Kaukaisessa taikojen valtakunnassa eli prinsessa Aino. Hän oli niin kaunis, että ihmiset antoivat hänelle lempinimen ”Metsän Lilja” loistavien ja hellyyttä täynnä olevien kukkien mukaan.
Prinsessa kasvoi valtavassa linnassa, kulki kukkivissa puutarhoissa eikä ollut mistään puutteessa, mutta hänellä oli yksi kallis toive: tavata yksisarvinen.
Monta vuotta sitten, kun maailma oli vielä nuori ja täynnä taikuutta, yksisarvisia vaelsi vapaasti maassa ja jakoi viisauttaan ja taikavoimiaan ansaitseville. Ajan myötä ihmisten ahneus ja himo alkoivat kuitenkin vahingoittaa näitä ihmeellisiä olentoja. Yksisarvisia alkoi kadota, ja ne piiloutuivat tuntemattomiin, turvallisiin kolkkiin maailmassa.
Prinsessa kuuli paljon kertomuksia yksisarvisista valtakunnan vanhimmalta, viisaalta taikurilta nimeltä Aleksi. Hän puhui hänelle näiden eläinten jalouudesta ja hyvyydestä sekä kyvystä tuoda iloa ja parantumista.
Aino haaveili näkevänsä yksisarvisen ja tarjoavansa sille ystävyyttään. Eräänä päivänä hän lähti etsimään sitä.
Tyttö otti mukaansa vain miekan ja taikaamuletin, jonka Aleksi oli antanut hänelle. Kyynelten valuessa silmistä hän jätti vanhempansa hyvästit ja lähti matkaan tietämättä, mitä edessä odottaisi.
Aino kulki monta päivää vuorten ja metsien halki, ylitti jokia ja soita. Hänen unelmansa oli vahvempi kuin mikään vastoinkäyminen, ja hän oli valmis kulkemaan maailman tappiin asti. Hänen valtava päättäväisyytensä ja puhdas sydämensä kiinnittivät huomion valtakunnan viimeiseen jäljellä olevaan yksisarvisen.
Kun Aino raivasi tietään tiheän metsän läpi, hän kuuli hiljaista itkua. Hän seurasi ääntä ja löysi väsyneen, haavoittuneen yksisarvisen.
Sen jalo harja oli veren peitossa, ja silmät hohtivat vain heikosti hiipuvassa valossa. Prinsessa sitoi taikaolennon haavat ja alkoi Aleksin antaman amuletin avulla valmistaa parantavia lääkejuomia.
Aino työskenteli päivät ja yöt, ja yksisarvinen parani. Se vahvistui, ja sen silmät hehkuivat yhä kirkkaampina.
Yksisarvinen esittäytyi nimeltä Eero. Se kertoi prinsessalle, mitkä vaarat ihmisten ahneus tuo taikuuden maailmalle. Taikuuden voiman voivat säilyttää vain hyvät sydämet.
Aino ja Eero tulivat erottamattomiksi ystäviksi. He viettivät päivät kulkien metsissä ja jakaen ajatuksiaan ja unelmiaan. Prinsessa oppi paljon taikuudesta ja luonnosta, ja yksisarvinen näki tytössä todellisen hyvyyden ja viisauden.
Eräänä päivänä metsässä ystävykset kohtasivat suuren susilauman, joka aikoi hyökätä pienen oravan kimppuun. Aino ja Eero rientävät apuun ja pelastivat pienen eläimen hengen.
Orava kertoi kaikille metsän ihmeestä, prinsessan ja yksisarvisen ystävyydestä sekä heidän hyvyydestään ja myötätunnostaan.
Lähikylien asukkaat alkoivat tulla metsään nähdäkseen Eeron ja Ainon. Ystävyksistä tuli rauhan symboleja maailmaan, jossa taika ja hyvyys voittavat pahuuden. Ihmiset oppivat heiltä viisautta ja suvaitsevaisuutta, ja maailma kirkastui.
Mutta kuten kaikissa saduissa, koettelemusten aika koitti. Pimeät voimat päättivät valloittaa kauniin valtakunnan ja upottaa sen pimeyteen ja pelkoon.
Tieto lähestyvästä vaarasta herätti kaikissa huolta ja levottomuutta. Ihmiset puhuivat salaperäisistä armeijoista, jotka kokoontuivat ympärille, yöllisistä painajaisista ja pahaenteisistä merkeistä. Kaikki, joilla oli taikavoimia, tunsivat pimeyden voiman kasvavan, ja hyvät noidat ja taikurit alkoivat kadota jäljettömiin.
Aino ja Eero päättivät pelastaa valtakunnan. Prinsessa ymmärsi, että pimeitä voimia vastaan tarvitaan paitsi fyysistä taitoa myös henkistä voimaa. Hän alkoi oppia käyttämään taikavoimiaan luodakseen suojamuureja, parantaakseen haavoja ja karkottaakseen pimeyden.
Eero opetti tytölle taistelutaitoja, miekkailua ja jousiammuntaa.
He kokosivat ympärilleen taikureita, sotur…