Yhdessä pienessä, mutta erittäin kauniissa kaupungissa asui tyttö nimeltä Aino. Tyttö luki aina paljon, rakasti kuunnella satuja, joita äiti kertoi hänelle iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ja lisäksi Aino unelmoi aina näkevänsä Joulupukin, joka joka vuosi toi hänelle kaikkein toivotuimmat lahjat.
Kerran uudenvuoden yönä Joulupukki toi jopa pienen koiranpennun, josta tyttö oli haaveillut jo kauan. Ja siitä lähtien Aino tietää, että vanha velhomies on todella olemassa, sillä hän ei kerro kenellekään unelmistaan, mutta ne toteutuvat. Se tarkoittaa, että Joulupukki todella voi lukea lasten ajatuksia ja tuoda lahjaksi sen, mistä he ovat niin kauan haaveilleet.
Kuuma kesä meni ohi, ja sen jälkeen syksy. Ja sitten koitti odotettu talvi, joulukuu. Puut pukeutuivat valkoisiin turkkeihinsä, ja jalkojen alla narskui pehmeä lumi. Koko päivän kadulla tanssivat kauniit lumihiutaleet, ja talojen ikkunoissa syttyivät vähitellen kirkkaat värikkäät valot – jouluvaloketjut. Kaikki ihmiset odottivat iloisinta ja taikurimaisinta juhlaa – uutta vuotta!
Samaan aikaan kaukaisessa maassa, jonka nimeä kukaan ei tiedä, koska se sijaitsee niin kaukana, valmistautui työhön vanha velhomies – Joulupukki. Hänen lumivalkoinen partansa kiemurtelee kauniisti vyötärölle asti, ja nenällä istuvat paksulasiset silmälasit.
Niin, ja mitähän lapset tänä vuonna toivovat saavansa juhlaan?
Mietteissään vanha mies istuutui keinutuoliin takan ääreen ja kaatoi esiin kasan kirjeitä lapsilta.
Tässä, pieni Mikko toivoo saavansa rakennussarjan. Katsotaanpa, miten hän on käyttäytynyt.
Joulupukki veti lähemmäs kauniin lasipallon, jossa hän saattoi tarkkailla kaikkia maailman lapsia, heidän käytöstään, heidän arvosanojaan.
No niin, ei poika ole pahantekoihin syyllistynyt, ja päiväkirjassa hänellä on pelkkiä hyviä arvosanoja. Joten tuon hänelle uudenvuoden yönä kauniin rakennussarjan!
Kommentoi vanha mies.
Oho, kuka tämä tyttö on?
Pallon heijastuksessa hän näki Ainon. Tyttö istui hiljaa huoneessaan ja luki kirjaa.
Sitten tyttö nousi, käveli ikkunan luo ja kuiskasi:
Joulupukki, rakas, jos kuulet minua, anna minulle, ole kiltti, kaunis nukketalo. Kerran näytin sen äidille kaupassa, mutta emme voineet ostaa sitä, se maksaa niin paljon. Lupaan, etten koskaan tee pahoja, ja kun menen kouluun, tuon kotiin vain hyviä arvosanoja.
Tyttö puristi silmänsä tiukasti kiinni ja puristi nyrkkinsä, hänestä tuntui, että näin hänen toiveensa toteutuisi vielä nopeammin.
Mikä hyvä pieni tyttö, olen seurannut häntä jo pitkään!
Sanoi Joulupukki.
No niin, kai minun täytyy täyttää hänen toiveensa.
Sillä hetkellä Joulupukin oveen koputettiin.
Kiirehtimättä hän nousi tuolista, pienin askelin käveli ovelle ja vastasi:
Kuka siellä?
Avaa, Joulupukki, hätä!!!!
Kuului äänekkäitä ääniä.
Vanha mies avasi oven ja kynnyksellä näki lumiukon. Hänen huivinsa oli repaleinen, nenä törrötti toiseen suuntaan, ja silmät olivat kaksinkertaistuneet pelosta.
Uusi vuosi on kadonnut! Nyt juhla peruutetaan, kukaan ei saa lahjoja, ja kaikki kuuset kuivuvat! Katastrofi!
Niin, kerrotaanpa kaikki järjestyksessä. Mitä tapahtui?
Uusi vuosi on kadonnut! Juhlaan on vain kaksi päivää, kaikki ihmiset valmistautuvat, ostavat kuusia, koristelevat koteja, antavat lahjoja. Eivätkä he tiedä, että uusi vuosi ei tule!
Joulupukki kuunteli lumiukon, kiitti tiedosta ja alkoi miettiä.
Samaan aikaan kaupungissa, jossa Aino asui, oli kuin kaaos olisi vallannut. Tuuli ulvoi, lunta satoi niin, että teitä ei näkynyt, maa peittyi jäähän, ja puut kaatuivat. Kaupungissa meni sähköt, jouluvaloketjut sammuivat.
Aino heräsi tuulen meluun ja pelästyi.
Hän kutsui äitiä ja kysyi:
Äiti, miten Joulupukki tulee meille? Hän ei näe tietä ja menee ohi. Ja minä odotan häntä niin kovasti, pyysin niin paljon nukketaloa.
Älä huoli, tyttäreni. Joulupukki tulee aina, hän varmasti löytää tavan päästä luoksemme ja antaa sinulle kauan odotetun lahjan.
Ja Joulupukki ei tuhlannut aikaa. Hän arvasi, että uuden vuoden oli varastanut Lumimyrsky, sillä tämä oli kauan odottanut aikaansa, jotta juhla ei toteutuisi.
No niin, on aika selvittää välit tämän Lumimyrskyn kanssa!
Huusi Joulupukki.
Hän otti esiin valtavan, hehkuvan sauvan ja löi sillä lattiaan niin, että ympäriltä kaikki eläimet juoksivat kokoon.
Apulaiseni, jänikset, ketut, sudet ja porot! Auttakaa löytämään uusi vuosi, sillä ilman sitä juhlaa ei ole! Ihmiset odottavat, valmistautuvat, ostavat lahjoja, koristelevat kuusia! Emme voi antaa Lumimyrskyn pilata kaikkea tätä! Ja silloin kaikki Joulupukin auttajat ryntäsivät etsimään uutta vuotta.
Kului kaksi päivää, ulkona oli 31. joulukuuta. Juhlaan oli vain muutama tunti, eikä valo taloissa ollut palannut. Aino oli aivan murtunut ja päätti, ettei juhlaa tulisi eikä hän saisi lahjaa.
Hän itki kauan, mutta jonkin ajan kuluttua nukahti kuitenkin. Ja yhtäkkiä talojen lamput syttyivät, kuuset alkoivat vihdoin loistaa kirkkain valoketjuin, tuulispää tyyntyi.
Huoneeseen astui Joulupukki – punaisessa kirkkaassa puvussa, pitkä valkoinen parta, valtava säkki olkapäillä.
Aino avasi silmänsä, talossa oli lämmintä ja viihtyisää, ikään kuin tuulispäätä ei olisi ollutkaan, eikä myrsky ollut puhaltanut, eikä sähköjä ollut katkaistu, mutta Joulupukkia ei huoneessa ollut.
Äiti, tule nopeasti tänne!
Huusi tyttö.
Huoneeseen ryntäsi äiti:
Mitä tapahtui?
Äiti, oliko uusi vuosi?
Äiti käänsi katseensa kuusen alle, jossa seisoi sinetöity lahja – valtava, kirkkaassa laatikossa.
Aino hyppäsi ylös ja juoksi kuusen luo, ryntäsi avaamaan lahjaa.
Äiti, äiti, tämä on nukketalo, juuri sellainen, josta olen kauan haaveillut.
Onnesta huudahti tyttö.
Näethän, Joulupukki pääsi kuitenkin luoksesi, eikä mikään myrsky ole hänelle este.
Sanoi äiti.
Samaan aikaan ikkunassa välähti varjo, Aino ryntäsi katsomaan, mitä siellä oli, mutta ei nähnyt mitään.
Todellisuudessa Joulupukki ehti kiivetä katolle, jotta tyttö ei huomaisi häntä, muuten hänen olisi pitänyt kertoa siitä, kuinka hänen ystävänsä – metsän asukkaat, pelastivat uuden vuoden, ja kuinka he löysivät sen Lumimyrskyn jäälinnasta. Mutta Joulupukin täytyy vielä käydä niin monien lasten luona, antaa niin monta lahjaa.
Uusi vuosi koitti ajoissa Joulupukin ansiosta, joka aina täyttää toiveet ja antaa kaikkein toivotuimmat lahjat!
