Eräässä tavallisessa, mutta erittäin hyvässä perheessä asui poika nimeltä Mikko. Hän odotti malttamattomana syntymäpäiväänsä, koska luuli vanhempiensa lahjoittavan hänelle sen, mistä hän oli niin kauan haaveillut ja pyytänyt - tabletin.
Ja sitten se päivä koitti, Mikko makasi vielä sängyssä, kun vanhemmat toivat kotiin kauan odotetun yllätyksen.
Tik, Tok, Tok, rakas syntymäpäiväsankarimme!
Äiti kuiskasi iloisesti.
Kyllä-kyllä!
Poika sanoi hymyillen.
Hyvää syntymäpäivää, aurinkoisemme!
Vanhemmat sanoivat kuorossa.
Kiitos, rakkaat!
Mikko vastasi.
Mikko huomasi heti laatikon isän käsissä, mutta se oli paljon suurempi kuin se, johon tabletti mahtuisi. Sitten laatikossa alkoi liikkua jotain.
Tässä, ota, tämä on sinulle syntymäpäivälahjaksi, ole sille aito ystävä!
Isä sanoi.
Vanhemmat avasivat kiireesti laatikon, ja sieltä kiipesi ulos pieni kissanpentu. Se oli lähes kokonaan mustanmusta, vain muutama valkoinen täplä koristeli sen turkkia.
Mikä tämä on?
Mikko kysyi ymmällään ja hieman vihaisesti.
Tämä on kissanpentu! Annetaan sille jokin nimi!
Äiti sanoi huolehtivaisesti.
Yllätys! Tarpeeton! Väärä! Minä pyysin tablettia! Ja mitä te minulle annoitte, jonkun kissan, mihin minä sitä tarvitsen!
Poika huusi vihaisesti.
Mitä sinä! Sinä leikkisit sen kanssa, huolehtisit siitä, se on niin mielenkiintoista!
Vanhemmat hämmästyivät Mikon käytöstä.
En, en tee! En tarvitse sitä!
Mikko tylytti.
Miau! Kurrr!
Kuului jostain läheltä.
Mitä sinä siinä kehräät!
Mikko mutisi.
Miten minä nyt menen pihalle, minä olen jo kertonut kaikille, että saan tabletin, ja sitten sinä!
Poika sanoi valittavasti.
Annan sinulle nimeksi Yllätys, mutta minulle sinä olet ikävä yllätys.
Vanhemmat olivat huolissaan siitä, että Mikko reagoi niin vihaisesti lahjaan, heidän mielestään se oli parasta, mitä poika hänen iässään tarvitsi, että hänen olisi mielenkiintoista huolehtia kissanpennusta. Valitettavasti! Pojan surullinen mieliala puhui puolestaan.
Mikko istui sängyllä, samalla kun Yllätys alkoi leikkiä langalla, joka törrötti pojan sukasta.
Mitä sinä teet?
Poika kysyi ymmällään.
Älä tule!
Hän työnsi kissanpennun pois.
Mutta Yllätys ei edes ajatellut pysähtyä, nyt se leikkisi pojan kädellä, jahdaten sitä ympäri sänkyä.
Hei! Jätä rauhaan, sanon!
Mikko huusi hymyillen.
Kissanpentu piti hauskaa, ja se painautui Mikkoa vasten, kehräten suloisesti jotain tervehdyksen kaltaista.
No hyvä on! Tule tänne, minä silittelen sinua! Sinä et ole niin paha, katso kuinka kaunis olet, kokonaan mustanmusta.
Mikko sanoi.
Ai ei, tuossa on valkoiset täplät. Sinä olet nyt minun ystäväni, Yllätys!
Poika kuiskasi tarkastellessaan.
Kuukausi kului, eikä Mikko edes huomannut, että hän rakasti kissanpentuaan. Hän oli niin kiinnostunut ystävästään Yllätyksestä, että unohti, että oli joskus ollut surullinen syntymäpäivälahjasta.
Koko päivän he olivat yhdessä, Mikko rakensi lelun Yllätykselle rusetti-muotoon. Hän taitteli paperia ja sitoi sen langalla, jotta siitä tuli rusetti, ja Yllätys jahtasi sitä iloisesti.
Lounaan aikana Mikko ruokki Yllätystä omalta lautaseltaan, antaen sille herkullisimmat palat, poika ei säästellyt mitään ystävältään. Ja he jopa nukkuivat yhdessä, Yllätys käpertyi palloksi Mikon viereen ja nukahti makeasti.
Eräänä iltana, kun Mikko jo aikoi mennä nukkumaan, hän näki Yllätyksen piilottavan jotain. Se osoittautui hatuksi, jossa oli suuri valkoinen höyhen.
Mikä tämä on?
Mikko kysyi itseltään.
Tämä on minun hattuni!
Yllätys vastasi.
A-A-A! Sinä puhut! Mutta miten! Vai nukkunko minä!
Mikko mutisi hämmästyneenä.
Minä en ole tavallinen kissa, minä olen taikakissa! Sinä olet niin huolehtivainen minua kohtaan, haluan kiittää sinua siitä. Pyydä mitä haluat, minä toteutan kaiken!
Yllätys sanoi ylpeänä.
Ihan kaiken-kaiken?
Mikko ei antanut periksi.
Kyllä-kyllä! Aivan kaiken!
Haluan... hmm, haluan... Haluan tabletin, olen haaveillut siitä kauan!
Poika huusi iloisesti.
Niin tapahtukoon!
Kissa vastasi rauhallisesti.
Pöydälle ilmestyi heti pieni laatikko, ja Mikko ryntäsi avaamaan sitä.
Hurraa! Tämä on minun tablettini!
Mikko sanoi, purkamalla nopeasti lelun ja painamalla jo näyttöä.
Olen iloinen, että pidit siitä!
Kissa sanoi, mutta Mikko ei enää kuunnellut.
Hän oli niin uppoutunut tablettiin, että koko illan hän ei muistanut Yllätystä. Päivät kuluivat, ja Mikko löysi yhä uusia ja uusia pelejä tabletista, ja hänen kiltti kissanpentunsa istui koko ajan tuolissa yksinään, vain joskus leikkien häntänsä kanssa. Mikolla ei nyt ollut aikaa sille, hänen unelmansa oli toteutunut, hän kehuskeli tabletilla kadulla, eikä ottanut Yllätystä edes mukaansa.
Yllätys mietti kauan, ja päätti olla häiritsemättä Mikkoa, se livahtui isän jalkojen välistä, kun tämä tuli kotiin. Huoneessa tuli hiljaiseksi.
Hei! Missä Yllätys on?
Isä sanoi.
Täällä jossain!
Mikko vastasi katsomatta pois tabletista.
Outoa, en näe sitä missään, etsisit sitä.
Isä ei jättänyt Mikkoa rauhaan.
Etsin myöhemmin, minulla on nyt vaikea taso pelissä.
Poika mutisi.
Illalla, kun oli aika mennä nukkumaan, Mikko odotti, että Yllätys hyppäisi sängylle. Mutta niin ei tapahtunut.
Missä se on? Yllätys! Yllätys!
Mikko alkoi etsiä kissaa.
Mutta kukaan ei vastannut. Mikko ymmärsi, että Yllätys oli lähtenyt, ja hän tuli surulliseksi. Koko yön hän muisteli, kuinka he leikkivät yhdessä, kuinka hän juoksi sen kanssa huoneessa, kuinka se kehräsi hellästi, ja Mikko nukahti Yllätyksen melodisen kehräämisen tahdissa.
Kuinka syyllinen olenkaan! En tarvitse tätä tablettia! Sieluton lelu!
Poika sanoi loukkaantuneena ja heitti tabletin yöpöydälle.
Aamulla Mikko hyppäsi sängystä, hän toivoi niin kovasti löytävänsä Yllätyksen, ja juoksi nopeasti ulos.
Yllätys! Yllätys!
Poika huusi. Mutta vastauksena hänelle kantautui vain tuuli.
Ja sitten läheltä Mikkoa kuului:
Olen täällä!
Poika nosti katseensa ylös ja näki puun oksalla mustanmustan lemmikkinsä.
Yllätys! Tule luokseni! Olen ikävöinyt sinua niin!
Mikko ilahtui.
Miten? Entä tablettisi? Olet niin uppoutunut siihen, että nyt et tarvitse minua.
Kissa sanoi rauhallisesti.
Ei! Mitä sinä! Tarvitsen, tarvitsen kovasti! Jos haluat, rikon tabletin, kunhan palaat!
Mikko anoi.
Mitä sinä! Miksi rikkoa niin hyödyllinen esine. Tabletissa on niin paljon hyödyllistä, paitsi pelejä, minä näytän sinulle.
Kissa sanoi laskeutuessaan ja istuutuessaan pojan käsille.
Yllätys auttoi Mikkoa löytämään monia mielenkiintoisia asioita tabletista, esimerkiksi piirtämisen ja kirjojen lukemisen. Ja yhdessä Yllätyksen kanssa Mikon oli paljon hauskempaa ja huvittavampaa oppia jotain uutta.
