Eräänä lämpimänä kesäpäivänä, joka oli täynnä yrttien ja kukkien tuoksua, käveli pieni harmaa hiiri Helmi metsän reunalla. Hän keräsi kukkia kukkakimppuun ja yhtäkkiä näki tiellä vehnäntähkän.
Helmi hiiri nosti sen, tarkasteli sitä, ja se oli täynnä mehevää kultaisia jyviä, varresta latvaan asti. Pieni hiiri kantoi sen kukkien kanssa koloansa, joka sijaitsi metsän reunan toisella puolella. Hän kävelee, tähkän painon alla kumartuneena, ja vastaan tulee pelkurijänis Pitkäkorvat.
Hän katsoi, kuinka hiiri ponnisteli, ja sanoo:
Hei, Helmi hiiri, mihin sinä tarvitset tuon raskaan tähkän? Älä kanna sitä, älä rasita itseäsi. Heitä se pois!
Helmi katsoi Pitkäkorvia moittivasti ja sanoo:
En, en jätä tähkää, en heitä pois, siitä on minulle vielä paljon hyötyä.
Ja jatkoi matkaansa raskaan taakkansa kanssa. Kävelee ja kävelee, ja yhtäkkiä näkee korkealla oksaisella männyllä orava Pörröhäntä istumassa, pähkinöitä ja käpyjä pureskelemassa.
Orava myös näki Helmin ja sanoo:
Hiiri, tähkä on niin raskas, niin suuri, sinun on varmasti vaikea kantaa sitä, heitä se pois, silloin kulkeminen on helpompaa.
En heitä.
Sanoi hiiri väsyneellä äänellä ja jatkoi matkaansa kohti viihtyisää koloaan. Kauan vielä käveli pieni Helmi metsän reunalla, väsyi. Meni koloonsa, lepäsi hetken, otti erityisen puintilaitteen, pui tähkän, ja kaikki jyvät putosivat siitä.
Hän seuloi ne, kaatoi ne myllyynsä, jauhoi jyvät — tuli jauhoja. Helmille tuli valkoiset-valkoiset, pehmeät-pehmeät jauhot. Hän otti nokaren voita, munia, sokeria ja vaivoi taikinan. Hiiri lämmitti uunin, leipoi taikinasta piirakoita erilaisilla täytteillä: vadelmalla, pähkinöillä, sienillä, juustolla…
Piirakoista tuli kullanruskeita, houkuttelevia ja tuoksuvia. Tuoksu kantautui koko metsään. Sitten Helmi hiiri keitti teetä metsäyrteistä, kattoi pöydän ja kutsui vieraiksi Jänis Pitkäkorvat ja Orava Pörröhäntä.
He olivat hyvin yllättyneitä:
Helmi, mistä nämä herkut?
Nämä kaikki ovat tuosta tähkästä.
Vastasi hiiri heille.
Minä työskentelin, en laiskotellut, ja piirakat ovat työni tulos. Syökää ja ajatelkaa hyvin, muistelkaa, kuinka te yrititte saada minut luopumaan arvokkaasta tähkästä, jota ilman näitä herkullisia ja tuoksuvia piirakoita ei olisi syntynyt.
Pienen hiiren sanoissa kaikui suuri viisaus siitä, että jokainen työ palkitaan eikä koskaan ole turhaa. Ja erityisen arvokasta on se, minkä on tehnyt itse, omin käsin ja ponnisteluilla.
