Joulukuu oli tullut, ja tänä yönä oli sattunut paljon lunta, mikä muistutti lähestyvästä uudesta vuodesta. Äiti, kuten aina, meni aamulla lasten huoneeseen, ja tutulla liikkeellä repeäisi kalenterista seuraavan päivän, joka riippui seinällä sisäänkäynnin vieressä, ja alkoi herätellä sisaria Liisaa ja Daschaa.
Tytöt!
Sanoi äiti.
Herätkää, muuten myöhästytte koulusta.
Liisa, vanhempi sisko, joka jo opiskeli kolmannella luokalla, hyppäsi sängystä ja juoksi ikkunalle.
Dascha, ylös! Katso, kuinka paljon lunta on sattunut!
Äiti, tuleekohan uusivuosi pian?
Kysyi ensimmäisen luokan oppilas Dascha.
Kalenterissa on jo 10. joulukuuta, ja uusivuoden lomille on jäljellä vain vähän päiviä.
Vastasi äiti tytöille ja meni keittiöön valmistamaan aamiaista.
Tytöt pesivät kasvonsa, söivät aamiaisen ja pukeutuivat. Äiti saattoi Liisan ja Daschan kouluun ja meni myös töihin. Illalla koko perhe kokoontui illalliselle kuten aina.
Äiti, kuvittelisitko! Tänään Olga Nikolajevna kertoi meille ympäristötiedon tunnilla, että puut ovat elävät ja että jopa pienetkin vauriot aiheuttavat niille kipua!
Sanoi pieni Dascha
Mitä siis tapahtuu? Eikö kuusikin, jonka me koristamme, kärsi tästä joka vuosi?
Kyllä, puut ovat todellakin elävät
Vastasi äiti Ira
Ne hengittävät, juovat vettä, voivat jopa sairastua kuten ihmiset.
Mitä nyt siis tehdään! En halua, että kukaan olisi surullinen ja kärsisi, kun me juhlimme!
Sanoi Liisa.
Mutta jos meillä ei ole kuusta, niin ei tule juhlaa, eikä Joulupukki tule meille.
Itki nuorempi sisko.
Myös Liisa alkoi olla surullinen
Me ja Dascha aloimme tehdä kuuseen koruja, halusimme, että tänä vuonna se olisi meillä kaikista kaunein. Ja että Joulupukki toisi meille parhaat lahjat.
Huokaisi vanhempi sisarus.
Sitten isä Kostja tulee keittiöön.
Miksi minun tyttöni ovat niin surullisia?
Hän kysyi.
Mikä ihana päivä, kuinka paljon lunta on sattunut! Ehkä me kaikki yhdessä perheen kanssa lähdemme liukumäkeen viikonloppuna?
Äiti kertoi kaiken isä Kostjalle, joka sanoi rohkaisevasti.
Tiedättekö, minuakin harmittaa joka vuosi elävät kuuset, niille kuluu niin paljon voimaa ja aikaa kasvaa, ja ihmiset niitä kaatavat muutamassa päivässä. Huomenna me lähdemme kauppaan, näin juuri, että heille on tuotu paljon keinokuusia, ja valitsemme kaunein ja pörröisimmän, joka ei eroa millään tavalla elävästä! Ja Joulupukki on iloinen, että metsään jää yksi kuusi enemmän. Ja hän tuo teille parhaat lahjat.
Näin he tekivät, ostivat kuusen kattoon asti, koristivat sen käsintehdyillä ornaamenteilla, ripustivat valonauhan, ja uusivuoden kauneus loisti moniväristen valojen kanssa. Kukaan ei edes huomannut, että se oli keinokuusi.
