Eli kerran sammakkounelmoija.
Niin halusi hän taivasta lentää!
Mutta vain – mikä loitsu! –
Miten suosta pääsisi pakoon?
Ympärillä kaikki nauravat ääneen:
”Syö koko päivä hyttysiä.
Ehkä siivet sinulle lahjoitetaan,
Ja silloin olet valmis lentämään!”
”Ehkä hyppäät korkeammalle,
Kuin metsän lintu lentäisit.
Tulet silloin asumaan katolle!” ―
Näin naurun läpi sanoi hiiri.
Joku toinen varmaan itkisi
Loukkaantuneena ja surullisena,
Ikuisesti luopuisi unelmoinnista,
Löytäen suosta rauhan.
Pikku sammakko ei aikonut antaa periksi
Ja koko sydämellään hellien unelmaansa,
Halusi pysyä siihen uskollisena,
Niin kuin rakastunut taivaan siniseen.
Lähestyy päivä, paras kaikista,
Lahjat ja hänen syntymäpäivänsä.
Hänen pitäisi valita parempi lahja,
Mutta hän haluaa ilmapallon – eikä mitään muuta.
Vieraat nauroivat ja kiirehtivät
Ja antoivat hymyillen ilmapalloja.
He kaikki yhdessä päättivät:
”Hän on vain omituinen, miten sitä kääntääkin!”
Mutta meidän sammakkopoikamme nousi lentoon ―
Aamulla näkivät ihmeen.
Kaikki oli juuri niin kuin rakas toivoi,
Taianomainen aamu!
Unelmaansa hymyillen hän lentää,
Ilmapalloja pelkäämättä pitää kiinni.
Ja korkeus houkuttelee kuin magneetti.
Rohkea leijuu kuin lintu.
Eli kerran sammakkounelmoija.
Niin halusi hän taivasta lentää,
Että taivas avasi syleilynsä,
Ja hän pääsi pois suosta.
Siitä lähtien tuo reipas poika
Oli kaikissa maailman kolkissa.
Hän kirjoittaa oman kirjansa,
Että kaikki unelmat toteutuvat!
