Eli kerran jänis. Eräänä aamuna hän heräsi ja näki, kuinka auringonvalon säde hyppii ikkunalaudalla. Jänis iloitsi tästä, sillä hänellä oli hyvin tärkeä tehtävä.
Jänis halusi saada valmiiksi savisen mökin, jonka hän oli alkanut muovata edellisenä iltana, mutta hän ei ollut ehtinyt saada sitä valmiiksi ja nukahti.
Aamulla hänellä oli paljon voimia. Hän söi aamiaisen ja juoksi iloisena rakennustyömaalle.
Aluksi kaikki sujui hyvin: jänis teki mökkiin ikkunat ja oven, ja sen jälkeen hän ryhtyi tekemään kattoa. Katto ei millään onnistunut: se joko painui sisään tai vinoutui eri suuntiin.
Jänis korjasi kattoa pitkään, mutta mitään ei onnistunut. Silloin hän suuttui ja potkaisi mökkiään.
Kyllä vain, jänismme oli yhdessä asiassa heikko: hän ei pitänyt siitä, että jokin ei onnistunut. Silloin hän alkoi hermoilla: tömisteli tassujaan, rikkoi kaiken, itki ja juoksi jonnekin kauas keskeneräisen työn luota.
Yhtäkkiä jostain ilmestyi tonttu. Hän näytti samalta kuin kaikki ne tontut, joista äiti oli lukenut jänikselle kirjoista.
Hei, jänis! Olen tonttu. Näen, että olet harmissasi, ja se estää sinua saamasta kaunista mökkiäsi valmiiksi.
Niin, minusta tuntuu todella huonolta, minulla ei ole siihen voimia! vastasi pupu.
Tiedän, miten voin auttaa sinua, mutta sinun pitää löytää jotain, sanoi tonttu.
Olen samaa mieltä! iloitsi jänis.
Maailmassa on paha velho, joka kerää voimaa ja jättää kaikille muille avuttomuutta, vihaa ja aggressiota. Heti kun joku alkaa suuttua, velho ottaa hänen voimansa ja piilottaa ne kauas, kauas arkkuun. Annan sinulle taikakompassin, joka johdattaa sinut tuon arkun luo eikä anna sinun eksyä, selitti tonttu.
Kiitos paljon! Yritän löytää arkun! huudahti jänis ja lähti heti matkaan.
Matka oli hyvin vaikea ja kulki synkän metsän läpi, jossa asui villieläimiä, jotka pelottivat jänistä. Mutta hän jatkoi silti eteenpäin, sillä hän tiesi, että arkku voimineen odotti häntä.
Vuorokauden kuluttua jänis löysi arkun, jossa hänen voimansa olivat. Kun hän avasi arkun, hänen kasvonsa säteilivät, ja voimat palasivat hänelle.
Paluumatka tuntui jänikselle lyhyeltä, sillä hänellä oli mukanaan voimansa, jotka auttoivat häntä voittamaan kaikki vaikeudet.
Heti kun jänis palasi kotiin, hän juoksi saman tien viimeistelemään mökkiä. Tällä kertaa työ sujui: mökistä tuli todella kaunis!
Nyt jänis tiesi, että voimansa voi säilyttää, kun on aina koottu ja rauhallinen.
