Eräänä iltana Petri meni nukkumaan, mutta ei pystynyt nukahtamaan. Hän ajatteli omaa salaisuuttaan. Nimittäin yksi Petrin leluista heräsi eloon joka yö. Petri selvitti asian näin:
Kerran Petri sai syntymäpäivälahjaksi Klovnin. Hän rakasti sitä heti ja leikki sillä pitkään. Sitten hän alkoi saada muita leluja ja leikki niiden kanssa. Klovnia Petri otti esille yhä harvemmin, kunnes se katosi kokonaan lelulaatikon pohjalle. Petri oli jo unohtanut sen, mutta eilen hän näki sen istumassa suoraan sängyllä!
Aluksi Petri ihmetteli, kuka olisi voinut ottaa Klovnin esille, ehkä äiti? Petri otti Klovnin ja kantoi sen takaisin suureen lelulaatikkoon. Sitten Petri päätti, että yöllä hän ei nukahtaisi vaan valvoisi ja odottaisi, milloin Klovni tulisi hänen luokseen.
Petri katsoi lelulaatikkoa pysyäkseen hereillä. Ei tarvinnut odottaa kauan. Pian kuului särinää, ja Klovni ryömi ulos lelulaatikosta. Petri katsoi hämmästyneillä silmillä vanhaa lelua, joka hitaasti kiipesi sängylle ja istui Petrin viereen.
Kuka sinä olet? – kysyi Petri.
Mitä tarkoitat kuka? – vastusti Klovni. – Olen sinun Klovnisi!
En tiennyt, että lelut ovat elossa, – sanoi Petri hiljaa.
Kaikki ovat elossa, jokainen niistä! – jatkoi Klovni. – Kuuntele tarinaa leluista. Kerran tämän kaupungin lapset leikkivät sillä, mitä löysivät itse. Pienet kivet, kepit ja lehdet olivat ainoat lelut, joita heillä oli. Kaupungissa asui mestari, joka oli velho. Hän halusi antaa lapsille leluja. Hän istui pitkään työpajassaan ja teki tuhat erilaista lelua. Mutta ne kaikki tulivat eläväksi. Joskus ne puhuivat niin kovaa, nauroivat ja riitelivät, että mestarin korvat alkoivat särkea. Eräänä päivänä velho suuttui ja käski niiden vaietaa ikuisesti. Ja jotta ne eivät pakoisivat, velho kielsi niitä juoksemasta ja hyppäämisestä. Ja leluista tuli hiljaisia ja liikkumattomia. Velho jakoi ne kaupungin lapsille, ja lapset olivat yksinkertaisesti onnellisia.
No, Petri, piditkö tarinastani? – kysyi Klovni.
Kyllä.
Nyt sinun ja minun on aika nukkua, Petri. Huomenna kerron sinulle uuden tarinan.
Ja Klovni ryömi takaisin lelulaatikkoonsa. Petri vetäytyi peitteen alle, ajatteli uutta tarinaa ja sitä, kuinka onnekas hän oli, että nyt hänellä oli todellinen maaginen ystävä.
