Puun alle, joka kasvoi metsän reunassa, asettui siiliperhe. Koivu ei ollut lainkaan vastaan tällaista naapuria. Sitä vaivasivat kovasti hiiret ja erilaiset kuoriaiset, ja kaikki ne pelkäsivät siilejä.
Äitisiili puuhasi koko päivän ja piti pesän kunnossa. Isä nukkui, ja yöllä se lähti metsälle. Pian myös pikkusiilit alkoivat pistää uteliaita nenäänsä ulos. Mutta ympärillä oli niin paljon outoa, että se oli vähän pelottavaa.
Eräänä päivänä äiti lähti asioille, ja rohkein pentu Siiliukko kiipesi ulos pesästä. Hän siristeli pitkään auringonvaloa, ja ulkona oli yhä mukavampaa. Niin paljon houkuttelevia tuoksuja ja kahinaa!
Vihollisia hän ei pelännyt, sillä äiti oli opettanut kerimään itsensä kerälle vaaran uhatessa ja nostamaan piikit pystyyn. Hän löysi itselleen herkkuja ja söi ne mielellään.
Hän asettui pesän viereen puun alle ja alkoi torkkua lehtien kuiskauksessa. Yksi koivunlehti kertoi hänelle, mitä se oli nähnyt korkealta. Siiliukko huokaisi hiljaa, sillä niin kaukana kotoa hän ei saanut mennä.
Mutta silloin äiti palasi ja vei suuttuneena siilin kotiin. Hän huolehti pentujensa hengestä ja yritti suojella heitä vaaralta.
Pian pennut kasvoivat ja lähtivät omiin pesiinsä. Vain Siiliukko ei unohtanut koivua, ja hän juoksi aina sen varjoon kuuntelemaan lehtien kahinaa. Hän yksin tiesi, mistä ne puhuivat.
Liisa ja siili
Metsässä käveli Liisa,
kompastui ja kaatui.
Ja yhtäkkiä lehdellä
siilin hän näki.
― Miten pistelevä olet,
hauska mutta et paha.
Tuonpa sinut kotiin
mukanani vaan.
Mutta siili suuttui
ja puhalsi vastaan.
Liisa kuuli selvästi
kovan «Ei!»
― Täällä minä asun,
tämä on minun kotini.
Ota sen sijaan
kynä ja albumi.
Piirrä muotokuva,
opeta lapsia.
He antavat äideille,
iloitkoot kaikki
sydämestä.
Metsän tapahtuma
Eräänä päivänä metsään harakka toi uutisen:
― Kevät! Kevät! Kevät on tullut!
Ja metsä heräsi, kohisi ja pauhasi.
Kaikki eläimet ja linnut huusivat yhteen ääneen:
― Miksi emme tervehtineet kevättä?
Eikö kukaan huomannut sen jälkiä?
Vain kuusi vaikeni hiljaa,
se seisoi kukkulalla ja suojasi oksillaan
juuri puhjennutta lumikelloa.
Kevään luomus ― valkoinen kukka.
