Metsän reunamalla ison männyn alla lämpimässä pesässä asui pieni hiiri Rouhe äitinsä kanssa. Metsässä oli myöhäinen syksy. Puut olivat pudottaneet lehtensä, linnut olivat lentäneet lämpimiin maihin. Yhä useammin satoi pitkäkestoista sadetta ja puhalsi kylmä tuuli. ”Pian tulee talvi”, huokaisi äiti Harmaa Hiiri ja sytytti takan. Hän sekoitti taikinan ja päätti leipoa herkullisen puolukkapiirakan päivälliseksi.
Rouhe, mene ulos kävelylle ja käy katsomassa ystävääsi siilipoikaa. Leikkikää yhdessä metsän reunalla, ja tulkaa sitten molemmat juomaan tuoretta timjamiteetä puolukkapiirakan ja mansikkahillon kanssa.
Selvä, äiti, ― sanoi Rouhe ja hyppäsi ulos pesästä paukauttaen oven kiinni.
Brrr, kuinka kylmä, ― Rouhe hieroi tassuaan toista tassua vasten ja kyyristyi kokoon.
Hän nosti mustat helmisilmänsä ylös ja hämmästyi suuresti, kun näki valkoisten lumihiutaleiden leijailevan taivaalta (heitä kourallinen pieniä paperisia lumihiutaleita – tämä jäljittelee ensilunta, ja aseta valkoinen liina oranssille kankaalle).
Mikä kaunis näky! Hopeanhohtoiset hiutaleet pyörivät ja leijailevat ilmassa. Vielä eilen satoi vettä, ja tänään pehmeä lumi peittää maan valkoisella peitolla, ― ajatteli Rouhe ja alkoi etsiä siilikaveriaan Teppoa. Hän katseli jokaisen pensaan alle, mutta Tepposta ei näkynyt jälkeäkään.
Teppo, missä sinä olet? ― huusi hiiri. ― Vastaa! Mennään leikkimään piilosta ja kiinnijuoksua, ja sitten käydään kylässä minun luonani. Äiti on valmistanut tuoretta timjamiteetä puolukkapiirakan ja mansikkahillon kanssa.
(Auttakaa hiirtä, huutakaa kaikki yhdessä Teppoa)
Teppo, missä sinä olet? Hei hei!
Mutta Tepposta ei näkynyt missään. Rouhe istahti kuusen viereen olevalle kannolle ja kävi surulliseksi. Yhtäkkiä hänen päälleen tippui pähkinä. Se oli orava Ruskuli, joka oli pudottanut pähkinänsä korkealta oksalta.
Anna anteeksi, olen niin pahoillani. Pudotin pähkinän vahingossa, en saanut sitä pidettyä tassuissani. Keräilen talven varastoja koloon. Talvi on tulossa, ja se voi olla pitkä, ― napsutteli orava.
Etkö ole nähnyt ystävääni siilipoikaa? En vain löydä häntä. Sinä hyppäät korkealle ja näet kaukaa kaiken. Haluaisin leikkiä hänen kanssaan ja kutsua hänet kylään puolukkapiirakalle, ― kysyi hiiri.
Valitettavasti en ole nähnyt häntä, ― vastasi orava ja loikki eteenpäin keräämään talven varastoja.
Rouhe murehti. Ikävä oli Tepon perään. Ohi juoksi jänis Jussi.
Jänis, odota, ― piipitti hiiri, ― sinä juokset nopeasti. Sano, oletko nähnyt ystävääni siilipoikaa? Kutsun häntä ja etsin kaikkialta, mutta en löydä.
En ole nähnyt. Ei minulla ole aikaa, kiirehdin kovasti. Minun täytyy vaihtaa turkki talviturkiksi. Katso, olen yhä harmaa, mutta talviturkkini on aina valkoinen, ― sanoi Jussi ja riensi pois, takajalkojen välähdellessä.
Rouhe murehti vielä enemmän, istuutui kannolle ja oli melkein itkun partaalla.
Hei! Teppo, missä sinä olet? Teppo-kulta, näytä itsesi! (auttakaa, huutakaa kaikki yhdessä, vielä kovempaa).
Vastaukseksi kuului vain hiljaisuus. Minne se paras ystävä oikein katosi?
Silloin lensi paikalle pöllö Aino, joka alkoi huhuilla. Hänellä oli korkeassa männyssä kolo.
Mitä te oikein kirkutte ja metelöitte koko metsässä? Teidän siilipoikanne nukkuu. Hän kömpi pensaan alle, keräryi palloksi, peittyi tammen- ja vaahteranlehdillä, lämpeni kuin lämpimän peiton alla ja nukahti sikeästi. Muutkin metsän asukkaat menevät talvinukkumaan. Mäyrät ja karhut nukkuvat, siilit, hamsterit, supikoirat ja väkäset nukkuvat. Älkää häiritkö heitä äläkä etsikö heitä kevääseen asti. Antakaa heidän levätä ja kerätä voimia, ― sanoi Aino tiukasti. Hän oli viisas lintu ja tiesi kaikesta maailmassa.
Rouhe murehti ja kulki pienin askelin kohti pesäänsä.
Mutta miten näin voi olla! Teppo nukkuu koko talven kevääseen asti! Minä kaipaan häntä! Kenen kanssa minä leikin, kenelle tarjoan teetä? ― mietti hiiri.
Älä murehdi, ― napsutteli orava, ― olen kerännyt talven varastot, ja voin leikkiä kanssasi nyt.
Älä ole huolissasi, ― sanoi jänispoika, ― olen jo hoitanut kaikki asiani enkä kiirehdi minnekään. Katso: vaihdoin turkkini harmaasta valkoiseen. Voin leikkiä kanssasi piilosta ja kiinnijuoksua.
Hyvä, ― vastasi hiiri, ― te olette todellisia ystäviä! Juoskaa vaan, ja iloitaan ensilumesta!
Sen jälkeen Ruskuli ja Jussi lähtivät vierailulle Rouheen luo nauttimaan tuoreesta timjamiteestä, puolukkapiirakasta ja mansikkahillosta.
Ja ystävämme siili Teppo saa todellakin levätä ja nukkua kevääseen asti.
Атрибуты к сказке
Персонажи
Вопросы для обсуждения сказки?
- Понравилась вам сказка?
- В какие игры любил играть Сухарик с Яшкой?
- Почему загрустил Сухарик?
- Что делала белочка Рыжуля?
- Куда торопился Степашка?
- Кто рассказал, куда пропал Яшка?
- Какие животные тоже укладываются спать на зиму?
- Долго ли будет спать ежонок?
- Какое угощение приготовила мама Серая Мышь для сыночка и его друзей?