Kokonaan meidät unohdit, talvi,
Lumipallotappelut sinulle aina kuuluivat!
Ja rekiä, jotka vauhdilla mäkeä syöksyvät ―
Etkö muista niitä, unohditko jo kaiken?
Uudenvuodenaattona itkit kyyneleitä,
Vain lätäköitä jäi, mitä sitten tapahtuu?
Ehkä lähdettäisiin lumilääkärin luo,
Sano vain, minä maksan kaiken!
Säästöpossuun keräsin rahaa pitkään,
Mutta jää on jo kyllästyttänyt minut!
Tiedäthän, ulos ei taaskaan päästetä,
Istun ikävissäni kuin kana kuivalla oksalla.
Ulkona vaihtelee märkä lumi, sade ja jää,
Ihan kamalaa ja ikuinen liukkaus.
Lomat vietän yksin koko ajan,
Vielä nuha, sekin herra!
Lääkäri sanoi eilen, että kaikki menee ohi,
Pari päivää vielä, ja tauti lähtee pois.
Talvi, silloin ajattelin sitä,
Että joskus lääkkeitä juomme aivan oikein.
Ja sinäkin näytät sairastuneen, talvi,
Taas surullinen, eikä tämä ole oikein!
Ehkä pelkäsit piikkejä, siksi jäit kotiin,
Vai jäitkö sisälle, koska pelkäsit?
Haluatko, että kävelen kanssasi lääkäriin?
Olen rohkea poika, en vitsaile!
Unohdit kokonaan,
Että rakastit lumipalloja heitellä.
Että rakastit lumimyrskyjä,
Etkä lainkaan kevään tippuvia sateita.
No talvi, palaa pian takaisin,
Älä sure, nauti sadusta!
No niin, siinä kaikki, tähän pistän pisteen
Ja odotan innolla vastausta, vaikka riviä:
«Kiirehdin enkä enää sairastele!»
Että pian paranet, uskon siihen.
