Kauan sitten, kaukaisessa metsässä, metsän reunalla vanhan vaahteran alla asui siili. Joka aamu se kurkisti pesästään ja lähti hoitamaan asioitaan.
Askareita siilillä oli paljon: tervehtiä aurinkoa ja vaahteraa, tervehtiä naapurieläimiä, tehdä aamujumppa, peseytyä, siivota kotinsa edusta ja kerätä ruokaa talven varalle. Ja vielä unelmoida – siihen tärkeään asiaan siili löysi aina aikaa.
Eräänä päivänä, kun siili istui tavalliseen tapaan pienellä penkillään ja unelmoi, vanha vaahtera kahisi sille lehdillään:
Siili, kerrotko minulle, ystävälle, mistä unelmoit? Vai onko se salaisuus?
Ei siinä mitään salaisuutta, mutta kukaan ei voi auttaa minua.
Miksi ei? Sinulla on niin paljon ystäviä!
Ystäviä on paljon, mutta siivet puuttuvat, siili vastasi surullisena.
Mitä harmaa pieni siili tekisi siivillä? Eihän sinä ole lintu, vaahtera ihmetteli.
Juuri siinä on koko juttu: en ole lintu, enkä ole siivekäs. Se tarkoittaa, etten koskaan pääse lentämään etelään. Talvella nukun aina pesässäni! En halua sitä, minä haaveilen näkeväni meren, lämmittelevani hiekalla auringonpaisteessa ja syöväni makeita marjoja.
Entä me? Meistä on surullista, jos sinua ei ole.
Mutta minehän en mihinkään lentänyt.
Ystävysten keskustelun kuuli aurinko. Se oli jo aikeissa mennä nukkumaan, mutta jäi taivaalle.
Entä unelma? kysyi aurinko.
Niin, mitä unelmallesi tehdään? Pitää keksiä jotain, vaahtera kahisi mietteliäänä. Juuri silloin sen latvasta laskeutui siilin eteen suurin lehti.
Tämä on ilmalehti, joka vie sinut minne ikinä haluat, vaahtera jatkoi. Istu nopeasti sen päälle ja lennä kohti unelmaasi.
Aurinko iloitsi ja hyppi auringonsäteinä pitkin aukeaa:
Pyydän tuulta nostamaan sinut pilvien yläpuolelle. Pidä vain tiukasti kiinni, ja muista, siili, palaa varmasti keväällä meidän luokse.
Aurinko silitti siiliä lämpimästi piikkien päältä, ja vaahtera kahisi:
Hyvää matkaa!
Siili lensi: ensin pesänsä yli, sitten vaahteran yli ja lopulta metsänreunan yli, eikä sitä enää nähty.
Mutta vähän etukäteen sanon, että siilin unelma toteutui, ja sen jälkeen se palasi kotiin ja löysi yhä aikaa unelmoimiselle, sillä unelma on nyt uusi. Mikä se on, siili ei ole vielä meille kertonut.
