Talvi oli ankara ja luminen. Raskaat pilvet laskeutuivat aivan puiden latvojen ylle ja näyttivät melkein koskettavan niitä. Harvat auringonsäteet tuskin tunkeutuivat pilvien läpi, ja silloin saattoi nähdä, että siellä kaukana alhaalla, puiden ja pensaiden keskellä, joku oli ja jotain liikkui ja häärisi.
Kaikkea tätä tarkkaili suurella mielenkiinnolla yksinäinen pieni lumihiutale, joka yhtä pörröisten ystäviensä joukossa leijui iloisesti pilvien ja pilvenhattaroiden välissä. Mutta kun hänen ystävänsä nauruun purskahtaen yrittivät tavoittaa toisiaan kylmän tuulen pyörteissä ja aikoivat pörhistää kuvioidensa reunoja entisestään, Pieni lumihiutale katseli yhä enemmän alaspäin ja mietti, mitä siellä alhaalla oikein on, kuka juoksee puiden ja pensaiden välissä, kuka kimaltelee niityillä ja jäätyneen joen rannalla?
Hän oli hyvin utelias, sillä ei voinut kuvitellakaan, että elämää olisi muuallakin kuin täällä – pilvien keskellä auringonsäteiden heijastuksissa.
Hei, Lumihiutale, tule mukaan!
huusi Pörröinen Lumihiutale ja heilutti kauniita kiteittään.
En, Pörrönen, en halua, haluan sinne, alas.
vastasi Pieni lumihiutale ja vilkaisi kohti metsää, joka levitti leveät vihreät, lumella peitetyt oksansa.
Mitä sinä keksit, siellä ei ole ketään, ja muutenkin meillä on täällä hauskaa ja mielenkiintoista. Katso, kuinka iloisesti me leijumme, pyörimme ja pidämme hauskaa.
kirkui Pörröinen Lumihiutale.
No jos et halua – oma asiasi, me lähdemme.
Hän pyörähteli lumi-ilmatanssissa muiden lumihiutaleiden kanssa, jotka leijuivat pilvien välissä.
Pieni lumihiutale päätti lopullisesti selvittää, mitä siellä alhaalla on, ja alkoi vähitellen ja varovasti laskeutua.
Kuka täällä eroaa joukosta?
kuuli Lumihiutale jostain sivulta voimakkaan ja jylisevän huudon.
Lumihiutale säikähtyi ja vapisi yllättäen tuulen pyörteissä. Kääntyessään nousevan tuulen virrassa hän näki lähellään upean kotkan, joka liiteli taivaalla kuin suuri ilmalaiva, uhkaavasti tarkkaillen taivaallista valtakuntaansa ja tarkistaen, ettei kukaan häirinnyt hänen rauhaansa.
Minä, minä... Haluan vain tietää, mitä siellä alhaalla on, kuka siellä häärää ja ylipäätään...
Pelästyksestä hän hämmentyi täysin eikä tiennyt, mitä sanoa.
No-o, olet aivan typerä. Mitä siellä voi olla mielenkiintoista, kun täällä on vapautta – lennä minne haluat, nappaa huomaamattomia variksia ja nauti elämästä.
Kotka puhkaisi ilmaa levittäen nautinnosta ankaran tuulen voimakkaissa pyörteissä vahvat ja kauniit siipensä.
Se on totta, mutta silti on mielenkiintoista, mitä siellä on?
myöntyi Pieni lumihiutale tarkkaillen, kuinka tuuli nosti kotkaa ja kietoi hänet pyörteisiinsä.
No hyvä on, oma asiasi, minun täytyy mennä metsästämään.
vastahakoisesti suostui kotka ja tarttuen seuraavaan tuulen pyörteeseen kääntyi voimakkaasti ja syöksyi jonnekin pilvien väliin etsimään seuraavaa ateriaa.
Pieni lumihiutale seurasi häntä puoliksi pelästyneenä ja jatkoi pyörien laskeutumistaan yhä alemmaksi. Tuskin hän oli toipunut taivaan kaunottaren tapaamisesta, kun hänet ympäröi parvi nuoria variksia, jotka alkoivat hullunlailla kiitää hänen ohitseen äänekkäästi kraakahtaen.
Katsokaa, lumihiutale, tyhmä lumihiutale. Minne lennät, minne putoat?
äänekkäästi kraakahtaen, tuulen pyörteitä ylittäen huusivat variksет.
Miksi tyhmä? Haluan tietää, mitä siellä alhaalla on.
suuttui Pieni lumihiutale.
Siellä ei ole mitään mielenkiintoista, vain metsää ja tammenterheitä sekaisin pudonneiden lehtien kanssa.
Siinä kaikki?
kysyi Lumihiutale pettynеenä.
Hän oli niin toivonut, että siellä olisi kuitenkin jotain, joka niin houkutteli ja veti häntä puoleensa koko hänen lyhyen elämänsä ajan tummien pilvien ja tuulten keskellä.
Jätä meidät rauhaan, me haluamme leikkiä ja lentää.
huudahti yksi äänekkäimmistä variksista, minkä jälkeen se kraakahti äänekkäästi, ja meluisa seurue ohittaen ja vetäen toisiaan hännästä ja siivestä lensi jonnekin jo lähestyvän metsän oksien väliin.
Metsä oli jo lähellä, ensimmäiset nuorimmat oksat ilmestyivät, tuuli alkoi tyyntyä, ja metsän hiljaisuus korvasi rajut pyörteet. Pieni lumihiutale laskeutui lumoutuneena yhä alemmaksi tarkkaillen mielenkiinnolla yhä voimakkaampia ja kauniimpia metsäjättiläisten lumisia oksia.
Hän oli niin uppoutunut kaiken ensimmäistä kertaa näkemänsä tarkkailuun, ettei huomannut, kuinka hiljaa laskeutui lumipeitteen päälle. Ja osoittautui, että hän ei ollut siellä yksin: siellä oli paljon samanlaisia lumihiutaleita, jotka putoamalla toistensa viereen olivat luoneet todellisen pörröisen ja pehmeän peiton. Lumikerros toisti metsäaukion muotoja, peitti pienet pensaat, melkein peitti pienet puut ulottuen kauas kaukaisuuteen.
Hei.
sanoi Pieni lumihiutale kääntyen kaikkien naapureidensa puoleen.
Terve, ystävä.
vastasi vierestä matala ja täyteläinen ääni.
Pieni lumihiutale kääntyi ja näki kauniin suuren kaunottaren – Jäisen lumihiutaleen.
Olemme iloisia nähdessämme sinut seurassamme.
kuului jo toiselta puolelta. Tämän sanoi Vaaleanpunainen lumihiutale, joka roikkui mustikan pensaan oksalla.
Voi, kuinka mielenkiintoista.
kuului vielä yhdeltä suunnalta, ja tämä oli nuoren puun oksan ääni, joka piti kiinni useista lumihiutaleista ja pienestä jääpuikosta.
Siitä eteenpäin keskustelu lumihiutaleiden, oksan ja jääpuikon välillä muuttui yhä iloisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Pieni Lumihiutale oli niin iloinen löytäessään uusia ystäviä. Hänen huolensa siitä, että unelma jäisi toteutumatta – osoittautuivat turhiksi. Uudet ystävät tulivat nopeasti toimeen Lumihiutaleen kanssa, kuulivat mielenkiinnolla tarinan upeasta kotkasta ja äänekkäiden variksten parvesta sekä alkoivat kysellä uudelta vieraalta, miltä siellä ylhäällä näyttää.
Pieni Lumihiutale ei ollut koskaan aiemmin ollut näin huomion keskipisteenä, hänelle oli kaikki mielenkiintoista: uudet ystävät, lumoava hiljaisuus ja metsän peitteen syvä rauha. Hän kertoi mielellään kaikesta, mitä tiesi. Hänen mielialansa oli loistava. Nyt hän ei olisi enää yksin, uudet ystävät olivat aina lähellä.
Tästä Pieni lumihiutale alkoi kimaltaa entistä enemmän, sielu täyttyi ilosta ja riemusta, hän halusi pyöriä ja leikkiä. Mutta edessä häntä odottivat uudet seikkailut, joista Pieni lumihiutale ei vielä aavistanut, häntä odottivat löydöt ja vielä suurempi hämmästys. Mutta siitä jo seuraavassa sadussa. Pienen lumihiutaleen seikkailujen jatkoa seuraa...
