Korkealla, aivan taivaan korkeudella, sokeripilvillä asuu pieni sininen yksisarvinen. Hänen mielestään hänellä oli kaikkein viihtyisin ja herkullisin pilvi. Se oli sekä hänen kotinsa että ruokansa. Mikä herkku: pilvi oli hattaraa! Joka päivä yksisarvinen napsaisi pienen palan aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Oli hyvä olo ja vatsa täynnä.
Yksisarvisella oli paljon tekemistä: hän hyppi pilvestä toiseen, napsi kiinni putoavia sokeriräntäsateen pisaroita ja lauloi laulua, iloista tai surullista mielialan mukaan. Elämä kulki omalla tahdillaan, ja sininen yksisarvinen oli onnellinen.
Eräänä päivänä hän heräsi kevyeen tönäisyyn. Yksisarvinen hypähti ylös ja näki, että hänen pilvensä viereen oli ilmestynyt toinen pieni saari. Siellä asui myös yksisarvinen, mutta vaaleanpunainen. Hän oli päättänyt asettua sinne asumaan! Mikä röyhkeys!
Koko päivän sininen yksisarvinen käveli synkkänä ja murjottaen. Hänen idyllinsä oli ohi! Eihän siinä voinut hyppiä kunnolla tai laulaa, kun aina oli mukana vaiti todistaja. Vielä pitäisi sietää naapurin kujeitakin.
Vaaleanpunainen yksisarvinen rakasti soittaa musiikkisoittimia, ja hänen pilvensä auttoi innolla: välillä se loihti sokeritorven, välillä sokeriviulun. Ainoa soitin, jolla naapuri soitti sujuvasti, oli sokeripiano. Muut soittimet sujuivat hänelle vaivalloisesti. Yhteenvetona: täysi painajainen!
Silloin sinisen yksisarvisen päähän syttyi suunnitelma. Hän alkoi häiritä naapuriaan: meluili öisin, mäiskytteli syödessään ja jopa puhalsi sokerisoittimet ilmavirralla kumoon! Tätä vaaleanpunainen ei kestänyt.
Eräänä aamuna sininen yksisarvinen heräsi ilkeä virne kasvoillaan ja mielessään uusia kepposia. Naapurin pilvi oli kuitenkin kadonnut. Hän ei iloinnutkaan, vaan jostain syystä alkoi surra. Naapuruudessa oli omat hyvät puolensa: sai jutella tai näyttää uusia tapoja hyppiä pilvestä toiseen. Kolmantena päivänä sinisen ruokahalu katosi, eikä hyppiminenkään enää houkutellut.
Onneksi vaaleanpunainen ei ollut kaukana. Hän oli koko ajan piileskellyt pilvivuoren takana. Yöllä hän palasi. Hän sääli laiskaa naapuriaan ja päätti antaa tälle toisen mahdollisuuden. Eikä hänen tarvinnut katua päätöstään!
Sininen yksisarvinen suhtautui paluuseen pidättyvästi, mutta oli paljon ystävällisempi kuin ennen. Parin kuukauden kuluttua naapurit alkoivat käydä toistensa luona vierailulla ja ystävystyivät kunnolla!
