Minä sanon itselleni aamulla:
«Nousen! Hurraa, hurraa!
Tänään on aivan mahtava päivä,
Iloitsen teidän kaikkien näkemisestä!».
Karistan unen pois,
Kiirehdin voimisteluun,
Sitten pesulle,
Makea tee kaiken ponnistelun kruunuksi.
Mutta ensin lusikallinen puuroa.
Söin kaiken, jopa murut
jätin lautaselle en,
Kermapinnatkin vain nautin!
Pakkaan itse reppuni
ja tarkistan vielä oven:
Onko kaikki nyt lukossa,
enkö ole unohtanut mitään?
Miksi äiti on vieressä?
Minua iloisella katseella
hymyillen tuijottaa?
Jopa Mirri, kissa-rosvo,
katsoo minua oudosti.
Mitä täällä tapahtuu, perhe?
«Tänään on vapaapäivä!
Kulta tyttöseni, sinun kanssasi
aamu teki tästä vitsin.
Heräsit todella aikaisin
ja olet kaikin puolin kunnon tyttö!
Isäkin vahvistaa sen.
Vain koulu on kiinni!» ―
Näin sanoi minulle äiti.
Hymyilin tälle,
venyttelin makeasti.
Kävin makuulle sänkyyn,
nukkuakseni vielä hiukan.
Sillä tänään on vapaapäivä ―
oma rakas päiväni!
