Eräänä päivänä Sudenpentu likasi karvaisen tassunsa.
Äiti Susi näki tämän ja sanoi hänelle:
Poikaseni, pese tassusi.
En halua, näin on ihan hyvä.
Vastasi Sudenpentu.
Sudenpentu lähti kävelemään metsään ja näki Ketun istuvan niityllä leikkimässä pallolla. Kettu lausui lorua:
«Iloinen palloni pomppii,
Minne sinä karkaat noin?
Keltainen, punainen, sininen,
En pysy perässäsi!»
Kettu-kettu, leikitäänkö yhdessä!
Sanoi Sudenpentu.
Tietenkin, yhdessä on paljon hauskempaa.
Kettu ilahtui.
Mutta mitä nyt tapahtui? Heti kun Sudenpentu kosketti palloon, siihen jäi jälkiä hänen likaisista tassustaan.
En, en leiki kanssasi. Sinun tassusi ovat niin likaiset, että ne tahrasivat lempipallon.
Sanoi Kettu.
Sudenpentu jatkoi matkaansa ja saapui joen rannalle. Siellä Kilpikonna laski veden pinnalla valkoista purjevenettä ja lausui runoa:
«Merimiehen lakki, köysi kädessä,
Vedän venettäni nopeaa jokea pitkin.
Sammakot hyppivät perässäni,
Pyytävät minua: «Anna kyyti, kapteeni!»
Nähtyään Sudenpennun joen rannalla Kilpikonna huudahti:
Hei, Sudenpentu, tule leikkimään kanssani!
Mutta heti kun pieni Sudenpentu otti valkoisen veneen tassuihinsa, hän tahrasi sen, koska tassut olivat niin likaiset. Sudenpentu joutui palauttamaan veneen Kilpikonnalle. Sudenpentu surullisena lähti kotiin.
Äiti, kukaan ei halua leikkiä kanssani. Miksi?
Kyyneleitä pidätellen Sudenpentu sanoi.
Tule tänne, pieni. Kerron sinulle vedestä ja saippuasta, niin ymmärrät.
Ja äiti Susi aloitti keskustelun.
Miksi vesi huuhtoo lian pois? Ehkä se vain vie sen mukanaan, kuten joki vie heitetyn lastun? Kokeile. Pidä likaisia tassujasi hanan alla. Tuliko niistä puhtaat?
Tuskin. Näinhän kukaan ei peseytykään. Kun pesemme, hieromme aina toista tassua toista vasten. Miksi? Jotta lika irtoaisi ja kaavittaisiin pois. Ja kun lika on irronnut, veden on helppo huuhdella se pois. Mutta nyt unohdimme yhden asian, jota ilman on vaikea pestä likaa pois. Mikä se on?
Saippua!
Vastasi Sudenpentu.
Jos pesisimme ilman saippuaa, meillä olisi aina likaiset tassut. Saippua on lian pahin vihollinen. Miten se tekee sen? Mietitäänpä. Kumpi saippua pesee paremmin - se joka tekee paljon vaahtoa vai se joka tuskin vaahtoo?
Äiti Susi jatkoi.
Varmaan se, joka tekee enemmän vaahtoa.
Vastasi Sudenpentu.
Oikein, poikaseni. Eli asia on vaahdon ansiota! Mitä vaahto on? Katso sitä tarkasti. Se koostuu pienistä auringossa kimaltelevista saippuakuplista, pienistä ilmapalloista, joiden kuori on tehty vedestä. Ja nämä kuplat tarttuvat likaan ja vievät sen mukanaan. Likahiukkaset tarttuvat vaahdon kupliin, ja vaahdon huuhtominen pois on jo aivan helppoa.
Eli saippuakuplat eivät ole vain leikkiä varten. Ne auttavat tassuja ja turpaa tulemaan taas puhtaiksi.
Niin juuri, kultaseni. Pese nyt tassusi, niin kukaan ei kutsu sinua likaiseksi ja kaikki leikkivät mielellään kanssasi.
Sanoi äiti Susi pojalleen.
Sudenpentu ilahtui:
Ymmärsin kaiken! Likaisen kanssa kukaan ei halua olla ystävä.
Ja juoksi pesemään karvaisia tassujaan.
Lue satuja ja tiedät aina, kuinka olla paitsi puhdas myös siisti.
