Yhdessä metsässä valoisalla aukealla seisoo pieni mökki. Sitä koristavat värikkäät lehdet ja kukat. Siellä asuu pieni Leppäkerttu. Hän rakastaa kirkkaita vaatteita. Hänen lempimekkonsa on punainen ja mustapilkullinen. Leppäkerttu kävelee joka päivä metsässä, ihailee kukkia, lentää lehdeltä toiselle ja lämmittelee auringonpaisteessa.
Eräänä päivänä Leppäkerttu kulki metsässä liian kauan ja eksyi. Yhtäkkiä hän näki Hämähäkin, joka irrotti seittiään oksalta.
Hämähäkki, auta minua löytämään tie kotiin, sanoi Leppäkerttu.
Hämähäkki katsoi häntä hämmästyneenä:
Etkö näe, millaisia pilviä taivaalla on? Pian sataa. Auta minua irrottamaan seittini ja piilottamaan se. En halua, että se kastuu.
Ei ole aikaa auttaa sinua, minun täytyy kiirehtiä kotiin, vastasi Leppäkerttu.
Sinun ei pidä lähteä nyt, kastut sateessa. Auta minua, niin kun sade loppuu, näytän sinulle tien.
Vielä mitä! Löydän sen itse! Minua ei pelota mikään sade!
Leppäkerttu ei kuunnellut Hämähäkkiä ja lähti kävelemään polkua pitkin etsimään omaa aukeaansa.
Yhtäkkiä alkoi puhaltaa tuuli ja satoi kovasti. Leppäkerttu ei ehtinyt piiloutua. Hänen punainen mekkonsa ja siipensä kastuivat läpimäriksi! Nyt hän ei voinut lentää, eikä kotimatka kävellen ollut lyhyt. Leppäkerttu näki sienen, istahti sen viereen ja alkoi itkeä.
Miksi itket? kuului yhtäkkiä ääni. Hän nosti päänsä ja näki Muurahaisen.
Eksyin ja kastuin.
Älä itke, minä autan sinua. Lähdetään mukaan!
Muurahainen vei Leppäkertun omaan pesäänsä. Muurahaiset auttoivat häntä lämpenemään, kuivasivat hänen mekkonsa ja tarjosivat kuumaa mustikkamehua. Yksi vanha muurahainen näytti hänelle tien kotiin.
Kuinka te olettekin ystävällisiä! sanoi Leppäkerttu.
Me vain osaamme ystävystyä, vastasi Muurahainen.
Ystävystyä? Mitä se on? kysyi Leppäkerttu.
Ystävystyä tarkoittaa, että huolehtii ystävistään, auttaa heitä, ei loukkaa heitä ja jakaa lelunsa...
Minulla ei ole ystäviä, sanoi Leppäkerttu surullisena.
Me olemme nyt sinun ystäviäsi! huudahti Muurahainen iloisesti.
Leppäkerttu iloitsi ja taputti iloisesti käsiään.
Minähän loukkasin Hämähäkkiä! muisti hän yhtäkkiä. Minun on ehdottomasti autettava häntä! Ehkä hänestäkin tulee ystäväni!
Leppäkerttu kiitti muurahaisia avusta, auttoi viemään astiat pois pöydältä ja lähti matkaan.
Kotimatkalla hän näki Hämähäkin. Hämähäkki oli tullut mökistään ripustamaan seittinsä uudelleen oksille. Leppäkerttu auttoi häntä iloisesti.
Nyt hän tiesi, että ystävystyminen on hienoa!