Suuressa vihreässä metsässä syntyi pieni pörröinen kuusenpuu. Se kasvoi muiden puiden joukossa ja näki joka vuosi, kuinka niiden lehdet värjäytyivät syksyllä kaikkiin sateenkaaren väreihin, ja talvella pudottivat lehdet, joille laskeutui valkoinen kevyt lumi. Mutta eniten kuusenpuu rakasti sitä, kun keväällä puiden oksille ilmestyivät pienet herkkät silmukkaat, joista puhkesivat nuoret vihreät lehdet.
Ja se, kuusenpuu, oli vihreä sekä talvella että kesällä. Mutta kuusenpuu ei kadehtinyt muita puita, sillä ne eivät koskaan olleet uuden vuoden juhlassa, mutta sen vihreää, pörröistä, kaunista kuusta Pakkanen aina ottaa mukaansa juhlaan.
Pakkanen käärii kuusta lumella ja laittaa sen nukkumaan. Puhuu sille hellällä äänellä:
Nuku, kuusenpuu, nuku.
Ja Tuuli laulaa kehtolaulu:
Nuku, kuusenpuu, rakas, varo ettei paleltua!
Kuusenpuu rakastaa Pakkasta ja Tuulta heidän huolenpidostaan ja hyvyydestään.
Eräänä päivänä ennen uutta vuotta Pakkanen sanoo kuusenpuulle:
Kuusenpuu, kauneus, huomenna on lasten juhla, sinä tulet siihen kauniina ja komeana. Me koristamme sinut värillisillä palloilla ja ripustamme kauniit helmet. Mutta sinun täytyy tänään levätä hyvin ja nukkua kunnolla.
Hyvä, Pakkanen, minä menen nukkumaan aikaisin, ja huomenna olen juhlassa kaikista kaunein ja ilahdutan lapsia!
Ilta saapui. Juuri kun kuusenpuu päätti peittäytyä lumeen ja mennä nukkumaan, pieni harmaa jäniksenpoika juoksi ohi ja kysyi kuusenpuulta:
Vihreä kuusenpuu, miksi menet nukkumaan niin aikaisin? Tule leikkimään! Minä hyppelen ympärilläsi, ja sinä yrität saada minut kiinni oksillasi.
Ai, pieni jäniksenpoika, mielelläni leikkisin kanssasi, mutta lupausin Pakkasen kanssa, että menen levätä aikaisin, huomenna on päiväkodin juhla, täytyy nukkua kunnolla.
Ei se ole tärkeää, tule siis, minä juoksen ympärilläsi ja leikkin, sinä voit levätä.
Sopii, mutta älä tee melua, pieni jäniksenpoika.
Niin he sopivat. Heti kun kuusenpuu sulki silmänsä ja uni tuli, se kuuli jäniksenpojan hyppelevan ja laulavan. Niin kauan kuin jäniksenpoika ei väsyttänyt ja lähti kotiin, kuusenpuu ei saanut nukuttua.
Jäniksenpoika juoksi pois, ja kuusenpuu oli juuri päättänyt ottaa pienen nokosen, kun se kuuli sudet, vihaisen suden ja ketun juoksevan ohi:
Sinä, kettu, vielä tanssit minulle! — kurnii susi.
Mitä sinulla on, harmaa, en ymmärrä miksi olet minuun vihainen? — vastaa kettu.
Et ymmärrä, vai? Ja kuka lähetti minut jäniksenpojan väärän jäljen perään? — sanoo susi kovemmalla äänellä ja yrittää tarttua ketun häntään.
Anteeksi, harmaa, minunkin täytyy syödä! Ai! — huutaa kettu, kun susi tulee lähemmäs.
Voisitteko olla hieman hiljaisempia, — sanoo kuusenpuu, — minun täytyy nukkua hyvin huomiseen asti, ja te häiriitsette minua.
Ai, anteeksi, kuusenpuu, se on kaikki suden syytä! — sanoo kettu ja käyttää hämmennystä hyväkseen ja juoksee pois.
Minä saan sinut kiinni! — huutaa susi ja juoksee perään.
Kuusenpuu yritti taas nukahtaa, mutta kuuli askelia lähellä. Se oli mies, jolla oli kirves. Nähtävästi hän halusi kaataa kuusenpuun juuresta asti. Vihreä kuusenpuu pelästyi ja huutaa hänelle:
Älä kaada minua, mies, Pakkanen lupasi ottaa minut huomenna juhlaan mukaansa.
Kuusenpuu, kuusenpuu, olet niin kaunis, että haluaisin ottaa sinut kotiini!
Mutta minun täytyy olla huomenna juhlassa, muuten lapset tulevat surullisiksi!
No hyvä, menen kotiin ja ostan keinotekoisen kuusenpuun.
Ja älkää tehkö melua täällä, minun täytyy nukkua.
Mies lähti kirveensä kanssa, mutta kuusenpuu ei saanut nukkua. Sitten silkkiuikku alkoi tehdä pesää naapurin puuhun, sitten voimakas tuuli alkoi laulaa. Vasta aamulla pieni kauneus sai hieman nukkua, ja sanoi rehellisesti Pakkasen:
Pakkanen, minä en nukkunut puoli yötä, olin huolissani, mutta menen silti juhlaan, en voi pettää lapsia.
Kiitos sinulle, rakas, toivon että nukkut paremmin ensi vuonna, mutta nyt on aika koristautua!
Ja kuusenpuu tuli vielä kauniimmaksi. Se puki päälleen kauniit koristeet ja lähti juhlaan isoisän kanssa. Ja se toi lapsille paljon-paljon iloa!
