Korkealla, korkealla vuorilla asui kotkia, ylpeitä lintuja. Niitä oli koko heimo. Yhteen perheeseen syntyi poikanen.
Emokotka rakasti poikaansa suuresti. Perheellä ei ollut pitkään aikaan jälkeläisiä, ja pikkupoikaa he odottivat useita vuosia. Lopulta vuorten henki armahti rakastavaa paria ja lähetti heille yhden ainoan munan. Isä ja äiti hautoivat sitä vuorotellen suuressa pesässään korkeimmalla kalliolla.
Kun isäkotka hankki ruokaa, emo hoivasi ja hemmotteli pitkään odotettua poikaansa. Kolme kuukautta kului, ja poikanen kasvoi. Nyt hänen oli aika ottaa ensiaskeleensa itsenäisessä elämässä: oppia lentämään, metsästämään ja hankkimaan elatuksensa.
Isäkotka halusi alkaa harjoitella pojan kanssa ja opettaa häntä elämän viisauteen. Emokotka kuitenkin esti häntä jatkuvasti sanomalla, että poika on vielä pieni, antakaa hänen olla pesässä ja nauttia rauhasta, metsästäminen on vielä liian aikaista.
Isäkotka rakasti puolisoaan eikä uskaltanut vastustaa häntä. Hän jatkoi saaliin hankkimista itselleen, vaimolleen ja pojalleen. Naapurit ja sukulaiset alkoivat kuitenkin kysellä: ”Onko poikasi sairas? Miksi hän ei lennä pesästä? Miksi et harjoittele hänen kanssaan, miksi et opeta häntä hankkimaan ruokaansa? Miksi emo on niin suuren poikasen vieressä?”
Isäkotka ei osannut vastata sukulaisilleen.
Eräänä kauniina päivänä vanhimmat kokoontuivat ja lensivät pesälle. He halusivat nähdä kasvaneen poikasen ja tarjota apuaan sukulaisperheelle.
Heti kun he lähestyivät pesää, emo syöksyi esiin ja asettui poikansa eteen.
Hän on vielä pieni, on liian aikaista opettaa häntä! Isä ja minä ruokimme häntä, antakaa hänen kasvaa vielä.
Vanhimmat hämmästyivät: heidän laskujensa mukaan poikanen oli jo iso. Silloin he näkivät, kuinka kotkanpoika nousi jaloilleen. Hän oli pitkä ja pyöreä.
Mitä sinä teet, emo? Rakkautesi tuhoaa nuoren kotkan elämän! Ette ole opettaneet häntä lentämään tai huolehtimaan itsestään. Onko hän sitten voimaton?
Nuori kotka huusi vanhoille sukulaisilleen.
Olen nuori kotka. Haluan olla vuorten kuningas! Haluan istua pesässäni ja katsella kotkia, korkeita vuoria ja kaikkea, mitä ympärilläni tapahtuu.
Vanhimmat nauroivat:
Miten sinä aiot metsästää? Miten hankit ruokasi?
Te kannatte sen minulle vuorotellen. Olenhan minä teidän kuninkaanne! sanoi hän kovalla äänellä.
No niin, katsokaapa, kuningas puhuu, vanhimmat nauroivat yhä kovempaa.
Silloin isäkotka palasi saaliin kanssa.
Mitä täällä tapahtuu? kysyi hän.
Poikanne haluaa olla meidän kuninkaamme ja vuorten kuningas, nauroivat vanhimmat, ja hän ei edes osaa lentää. Miten te olette tämän sallineet? Ette ole onnistuneet kasvattamaan ainoaa poikaanne! Emme ole ennen nähneet tällaista. Me olemme ylpeitä ja riippumattomia lintuja.
Sitten vanhimmat kaatoivat pesän. Osa linnuista piti emoa kiinni, ja toiset pitivät isää. Paksu nuori kotkanpoika alkoi pudota kohti kalliorotkoa. Hän levitti siipensä, mutta kukaan ei ollut opettanut häntä liikuttamaan niitä.
Emokotka kirkui:
Pelastakaa poikani! Hän rusentuu kallioihin.
Ylpeä isä sulki silmänsä eikä sanonut sanaakaan.
Viisaat vanhat kotkat eivät kuitenkaan antaneet hemmotellun nuoren linnun kuolla. He lensivät paikalle, tarttuivat häneen siipien alta ja auttoivat hänet laskeutumaan suurelle kivelle.
Niin, vanhemmat. Otamme poikanne mukaamme, opetamme hänet lentämään, hankkimaan ruokaa ja metsästämään.
Emokotka kirkui taas:
Kuolen ilman poikaani!
Ei hätää, kuukauden kuluttua palautamme hänet teille, hän lentää itse takaisin. Ette tunnista häntä!
Vanhimmat veivät nuoren kotkanpoikasen kauas luoliin. Kului kuukausi.
Vanhemmat istuivat pesässään ja kaipasivat poikaansa. Emo vanheni nopeasti ja sairastui. Isä oli koko ajan hänen vierellään ja pelkäsi, että hän kuolisi ikävään.
Katso! Suoraan heitä kohti lensi nuori kotka, komea ja vahva, suussaan saalis, nuori jänis. Hän laskeutui ja istahti pesään.
Hei, äiti ja isä! Olen palannut. Tuon teille ruokaa lahjaksi minulta. Vanhimmat opettivat minulle kaiken, minkä vuorikotkan on tiedettävä. Nyt minä huolehdin teistä. Kiitos teille! Mutta en koskaan toista virhettänne: en rakasta lapsiani sokeasti, sillä sokea rakkaus voi johtaa vahinkoon...
