Istui tyttö yksin
Viitamarjan pensaan alla.
Ja hän pohtii mielessään,
Kuinka elää nyt eteenpäin:
— Päiväkotiin en mene —
Siitä tuli niin tylsää.
Aikuisia en kuuntele —
Olen heistä väsynyt.
En halua opetella runoja,
En aio kampata hiuksiani,
Vaan haluan leikkiä, kävellä,
Ja ajaa rullalaudalla.
Yhtäkkiä kuului askelia,
Tyttö nousi seisomaan
Ja kaukaa tulevaa
Ystävää näki.
Tämä tuli, istui viereen,
Kallistui päätään.
Ja hiljaa, melkein itkien,
Näin sanoi:
— Sanotaan, että pitää laittaa
Kaikki tavarat paikoilleen.
Pukea vaatteet kaappiin…
— Mutta siellä on niin ahdasta!
— Sanotaan, että pitää pestä
Omat astiat.
— En aio tehdä sitä.
En halua! En tee!
Miksi on niin vaikeaa,
Selitä, ystävä,
Parempi mennä nukkumaan.
Missä on tyynyt?
Mutta nukkumaan ei päässyt.
Oksa kallistui,
Ja kruunulla päässään
Kolmas sisaruksista ilmestyi.
Minäkin, tytöt,
Haluan puhua.
Omat unelmani ja toiveeni
Kanssanne käydä läpi.
Haluan kovasti olla
Satujen hahmo,
Ei kruunulla päässä,
Vaan kultaisella koronalla.
Ja haluan aina kävellä
Kauniissa, meluisassa puistossa,
Ja sinne päästä
Helikopterilla.
Yhtäkkiä, mistään ei tullut,
Keiju ilmestyi.
Sisarukset nopeasti nousivat,
Silmilleen uskomattomia.
Keiju hymyili suloisesti,
Lauloi laulun,
Ja kysyi tytöiltä,
Mitä he halusivat?!
Ensimmäinen sisaruksista sanoi:
— Haluan merelle,
Maata hiekalla,
Leikkiä avoimella alueella.
— Ja minä haluan paljon herkkuja:
Kakkuja, rullakakkuja,
Suklaata, marmelaadia
Ja ämpärin makeisia,—
Kaiken tämän sanoi toinen tyttö,
Ja tulevasta onnesta
Nauroi kovaa.
— No, minä haluan, — sanoi
Kolmas sisaruksista, —
Että musiikki soisi,
Kuulla lintujen laulua,
Käydä teattereissa, palleissa,
Näyttelyissä, esityksissä,
Minusta, kuten prinsessasta,
Kirjoitettaisiin tarinoita.
— Hyvä, — sanoi keiju, —
Kaiken voi täyttää,
Mutta voi myös muuttaa mieltään,
Kunhan ei ole liian myöhäistä.
— Ei, ei, ei, — sisarukset sanoivat, —
Kaikki tämä meidän pitää.
Toiveiden täyttämisestä
Olemme hyvin iloisia!
Yhtäkkiä puhui nopea tuuli,
Linnut vaikenivat.
Taikuus toteutui
Jokaiselle sisarukselle.
Niin kuluu kuukausi,… kolmas,
Ensimmäinen – rannalla
Kärsii kuumuudesta,
Voitelee kehoa voiteella.
Toisella ihottumasta
Punoittaa iho,
Ja makeisiin katsoa
Ei enää jaksa.
Kolmannellekin väsyi
Laulaa ja iloita.
Kolme sisarusta halusi
Palata kotiin.
Keiju! Keiju! — huusivat, —
Palauta meidät pian!
Teemme kaiken kotitöissä,
Tulemme kilteimmiksi.
Aidimme avustamme,
Opiskellaan hyvin,
Siivoamme jälkemme,
Emmekä ole laiskoja.
Keiju nopeasti lenteli
Ja paheksuen katsoi.
— Väsyikö? Eikö miellyttänyt?
Te niin halusitte!?
Aikaa ei voi palauttaa,
Päivät lensivät pois!
No, lopeta surua.
Tässä mitä sanon:
Ennen kuin mitään toivot —
Mieti hyvin!
