Ulkona paistoi kirkas aurinkoinen aamu, ja Kiko hyppeli niityllä edestakaisin, loikki ja leikki. Kiko oli varsa, ja sillä oli niin paljon voimaa, että se olisi jaksanut hyppiä koko päivän.
Yhtäkkiä hevosäiti kutsui sitä:
Kiko, kultaseni, tule harjaamaan harjaa. Emme ole vielä tänään harjautuneet!
”Taas se harjaaminen”, Kiko ajatteli tyytymättömänä. Hän osasi pestä kasvonsa lammessa, hänestä oli mukavaa pestä hampaansa, ja hän osasi jopa itse laittaa kengät jalkaansa, mutta harjaaminen oli tylsää, epämukavaa ja joskus kivuliasta.
Äiti, sanoi Kiko
Kyllä, kultaseni, vastasi äiti.
Äiti, jos en harjaa itseäni, olenko silloin kaunis?
Tietenkin olet, sinä olet aina kaunis!
Miksi sitten pitäisi harjautua? Se on epämukavaa ja joskus kivuliasta. Ja vielä tylsää!
Jos et harjaa itseäsi, olet edelleen kaunis, mutta siistimätön. Harjaaminen on myös hyväksi hiuksille.
Mitä siistimättömyys tarkoittaa?
Se tarkoittaa epäsiistiä ja huolimatonta, vastasi äiti.
Kiko huokaisi ja asettui äitinsä eteen, ja äiti alkoi harjata sen harjaa.
Kun harjaus oli valmis, Kiko laukkasi kaikin voimin ystäviensä luo. Ensimmäisenä vastaan tuli paabu Paavo.
Hei, paabu Paavo!
Hei, hevosvarsa Kiko!
Paavo, oletko sinä kaunis paabu?
Tietenkin olen kaunis, etkö sinä näe?
Mikseköhän sinulla on noin upea pyrstö?
Kun levitän sen, minusta tulee vielä kauniimpi! vastasi Paavo.
”Eli kun minä harjaan harjaa, minustakin tulee vielä kauniimpi”, Kiko ajatteli ja laukkasi eteenpäin.
Sitten vastaan tuli kissa Helmi. Se istui puun alla, nuoli tassuaan ja veti sillä päätään.
Helmi, mitä sinä teet, harjaatko itseäsi? kysyi Kiko.
Joo, murr, vastasi Helmi.
Miksi teet noin?
Näin huolehdin itsestäni ja pääsen eroon kirpuista, jotka voisivat tulla turkkiini.
”Eli minäkin pääsen eroon kirpuista, kun äiti harjaa minua”, Kiko ajatteli.
Illalla, kun Kiko kävi nukkumaan, se mietti kaikkea, mitä oli tapahtunut.
Seuraavana päivänä, kun oli aika harjautua, Kiko kysyi äidiltään:
Äiti, jos en harjaa itseäni, olenko epäsiisti, en niin kaunis ja minulle tulee kirpuja?
No, yhdessä päivässä kirput eivät tule, vastasi äiti.
Eli jos en harjaa itseäni yhtenä päivänä, ei siitä ole mitään pahaa?
Kyllä, vastasi äiti. Yhdessä päivässä ei tapahdu mitään pahaa.
Kiko hymyili ja kysyi:
Äiti, voisiko tämä päivä olla tänään? Voisinko jättää harjaamisen tänään väliin?
Äiti mietti hetken ja sanoi:
Hyvä on, Kiko, tänään saat jättää harjaamisen väliin.
Juuuhuu! huusi Kiko ja laukkasi rakkaalle niitylleen.
Mutta huomenna sinun on pakko harjautua! huusi äiti perään.
Totta kai! vastasi Kiko jo kaukaa.
Ja niin Kiko laukkasi rakkaalla niityllään, sen harja oli hieman sekaisin ja tuuli puhalsi siihen, ja se oli vähän epäsiisti, mutta yhtä kaunis kuin ennen.
