Metsässä asui siili.
Äitinsä näköinen siili.
Yhtä piikikkäät.
Eräänä päivänä kiertyneenä
Hän makasi
Ja nukkui vihreän pensaan alla.
Ja hänelle näkyi ihmeellinen uni.
Ja ohi hänen juoksi kettu.
Ja hänelle tuntui, kuin mehiläinen
Yhtäkkiä ja röyhkeästi olisi pistoneet häntä.
Mutta se oli siilien piikki, joka pisti hänen tassuunsa.
Kettu huusi: "Ai, kuinka minulla sattuu!".
Ja hänen äänensä kuulosti tyytymättömältä.
Siili heräsi ketun valituksesta.
Kettu katsoi vihaisesti ja
ankarasti.
"Anteeksi," sanoi siili syyllisesti,
"En halunnut pistää sinun tassuasi.
Sinä, ketunpoika, katso paremmin jalkojesi alle!".
Kyllä, nämä siiliet ovat hyvin piikikkäät…