Syrjäisissä viidakossa asumattomalla saarella piileskelivät ihmisiltä harvinaiset eläimet. Heidän joukossaan olivat pieni dinosaurus ja hänen äitinsä.
Saaren keskellä kohosi pieni vuori, jossa oli luola, johon pienten oli tiukasti kielletty mennä. Kaikki viidakossa tiesivät: kuka tahansa, joka menee sinne, ei koskaan palaa takaisin.
Pienelle dinosaurukselle tuli erittäin utelias, mitä tässä luolassa oli sellaista, että sitä ei voinut edes vilkaista. Hän päätti selvittää kaiken itse.
Eräänä päivänä pienet eläimet pelasivat piiloleikkiä. Paikat, joissa voitiin piiloutua, olivat jo kauan tunnettuja, joten leikki oli tylsää. Kun kaikki piiloutuvat puiden taakse, dinosaurus päätti piiloutua juuri tuohon luolaan…
Pientä valtasi uskomaton uteliaisuus: kaikki oli niin salaperäistä! Mitä syvemmälle hän meni, sitä mielenkiintoisemmaksi tuli. Osoittautui, että luolassakin oli vilkas elämä! Siellä asui erilaisia hyönteisiä, hämähäkkejä ja jopa lepakkojakin. Katsoessaan kattoa dinosaurus kompastui ja putosi jonnekin alas.
Kun hän heräsi pelosta ja avasi silmänsä, hän oli hyvin yllättynyt. Hän oli kauniilla, kuin sadusta, niityllä, jota ympäröivät puut, jotka eivät muistuttaneet viidakossa kasvaneita puita. Ruohossa oli paljon punaisia marjoja, joita keräsivät jotkut tuntemattomat olennot.
Vanja ja Masja – serkukset – keräsivät mansikkaa. He nauroin kovaa ja kertoivat toisilleen mielenkiintoisia tarinoita.
Dinosauruksen näki ensimmäisenä Masja.
Vanja! Vanja! Kuka tämä on? ― hän osoitti eläimen suuntaan. ― Dinosaurus?
Ei vaan, Masja! Mitä dinosauruksia täällä olisi? Me olemme sinusta lukeneet. Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon kauan sitten, ― Vanja vastasi poikkeamatta silmiään marjoista.
Jos ne kuolivat sukupuuttoon, kuka sitten seisoo koivun vieressä? ― Masja sanoi hämmästyneenä.
Vanja epähalukkaasti siirsi katseensa marjoista koivuun ja jäätyi.
Masja, piiloudutaan ruohoon, ― hän käski hiljaa, ― tarkkaillaan häntä!
Utelias dinosaurus lähestyi pelokkaita lapsia. Hänen naamaansa loisti ystävällinen hymy. Lapset katselivat mielenkiinnolla epätavallista eläintä ja jopa silittivät sitä: se näytti niin hyvältä.
Masja, kuvittele: menemme koulun jälkeen kouluun ja kerromme pojille dinosauruksesta. Kukaan ei usko! ― Vanja sanoi nauravansa.
Voi, kuinka sääli, että emme ottaneet kameraa mukaansa, olisi ollut todisteet, ― Masja huokaisi.
Lapset miellyttivät dinosaurusta kovasti. He ruokkivat häntä mansikalla ja antoivat hänelle juoda lähdevedestä pullosta. Hän ei ollut koskaan maistanut niin hyviä marjoja.
Lapset alkoivat leikkiä dinosauruksen kanssa. Hän kuljetti heitä selällään, ja hänen pitkä häntä muuttui liukumäeksi. Se oli hauskaa ja iloista! Mutta pian väsymys tuli.
Vanja ja Masja päättivät istua metsän varjossa ja syödä piirakkaita, jotka isoäiti oli paistaneet aamulla. Metsässä oli tuoreeta ja miellyttävää, linnut lauloivat ystävällisesti.
Dinosaurus, pidätkö sinä piirakasta? ― Masja kysyi, aikoessaan tarjota uudelle tuttavalle. Vanja alkoi kertoa hänelle lintuista: kuka ja miten laulaa.
Unen läpi Vanja kuuli isoäidin äänen.
Lapsenlapset, on aika nousta! Aurinko nousee pian korkealle, meidän on mentävä marjoille, kunnes on vielä viileää.
Vanja istui sängyllä silmiään hieroen. Masja istui vastapäätä sohvalla ja punoi pitsaa. Yöpöydällä oli dinosauruksista kertova kirja, jonka he olivat lukeneet vuorotellen ennen nukkumaan menoa.
Hyvää huomenta, Masja, ― Vanja sanoi. ― Minulle unessa näkyi dinosaurus, kuvittele?
Hyvää huomenta, Vanja! ― Masja vastasi. ― Outoa. Minullekin unessa näkyi dinosaurus.
Lapset nauroin yhdessä.
Ilkeilijät, aamiainen on pöydällä! ― isoäiti sanoi. ― Piirakat jäähtyvät. On aika mennä metsään, muuten tulee kuuma.
Lapset tekivät nopeasti sänkynsä ja juoksivat pesemään. Sitten he söivät aamiaista verandalla maukkaille lämpimille piirakille ja tuoreelle maidolle. He ottivat marjakorit ja menivät ulos mökistä isoäidin kanssa.
Masja, mitä sinä ajattelet, unestamme tuli totta: menemme marjoille, taskuissa on piirakoita. Vain jos tapaisimme dinosauruksen! ― Vanja sanoi siskollensa kylän ulkopuolella.
Vanja, mitä sinä ajattelet, pidätkö dinosaurus piirakasta?
Masja ja Vanja kävelivät isoäidin perässä ja nauroin iloisesti.
