Eräässä kaukaisessa valtakunnassa, kolmen meren takana tapahtui onnettomuus: vanha kuningas kuoli. Sureskeltiin häntä, kuten oli tapana, mutta elämän täytyi jatkua. Yhdessä päätettiin, että hänen tyttärensä hallitsisi valtakuntaa. Mutta ei ollut sopivaa, että tyttö hallitsisi valtakuntaa yksin, joten lähetettiin kuulutus kaikkiin naapurivaltakuntiin: etsimme aviomiestä kaunottarellemme.
Ja silloin alkoivat kosijat saapua tytön luo kaikilta ilmansuunnilta. Ensimmäisenä saapui joku itämainen prinssi. Ruskettunut, valkohampaisena – ja mitä lahjoja hän toikaan… Suihkulähteen, joka pursuaa aitoa suklaata, ja silkkisen mekon. Ja hän vuodatti hunajaa sanoissaan:
Vien sinut luokseni, tulet vaimokseni.
Onko totta, mitä sanotaan, että sinulla on jo viisi vaimoa?
Vastasi hänelle prinsessa.
Sinä tulet olemaan rakkain heistä. Ja isäsi valtakunta liitetään omaani.
Kiertelevasti vastasi prinssi.
Ja silloin hänen silmänsä syttyivät unelmoivasti. Heti prinsessa ymmärsi, mikä häntä kiinnosti, ja käski ajaa hänet pois pihalta.
Seuraava prinssi saapui jostain lännestä. Toi prinsessalle jalokiviä epätavallisilla kivillä, jotka loistivat aurinkoa kirkkaammin. Mutta hänen silmissään oli pelkkää surua, ja vasta kun puhe kääntyi myötäjäisiin, ne syttyivät. Kolmas, viides, kymmenes – kaikki he olivat samanlaisia.
Silloin prinsessa suuttui ja pakeni heiltä palatsin puistoon. Mutta siellä hänet saavutti joku nuorukainen.
Oletko sinä prinsessa?
Lumoutuneena hän kysyi. Tyttö vain nyökkäsi, ja silloin nuorukainen polvistui ja antoi hänelle ruusun.
Tämä on sinulle.
Vain yksi ruusu? Entä silkit ja kaikki jalokivet?
Prinsessa hymähti.
Anteeksi, minulla on vähän. Mutta kasvatin tätä ruusua vuosia, ainoalleni ja rakkaalleni.
Nuorukainen painoi katseensa alas.
Kun sinulla on vähän, haluatko rikastua isäni kustannuksella, vai mitä?
Kyynel vieri prinsessan poskelle. Hän juoksi eteenpäin – ja kompastui esiin työntyvään oksaan.
Silloin nuorukainen juoksi prinsessan luo, mutta tämä ei voinut nousta, jo vuodatti kyyneleitä täysillä. Hän otti köyhän syliin, varovasti ja hellästi, kuin antiikkiastian, ja kantoi tytön palatsiin. Siellä, vartijoiden ohi, hän vei hänet suoraan lääkärille.
Mutta sen jälkeenkään hän ei jättänyt tyttöä. Prinsessan kiellettiin kävelemästä, ja hän oli iloinen voidessaan olla lähellä. Toi vettä, tarjosi hedelmiä ja lohdutti aina. Niin he kiintyivät toisiinsa, ja myöhemmin menivät kaikkien yllätykseksi naimisiin.
Ja tämä pari eli hyvää ja onnellista elämää, halliten valtakuntaa viisaasti. He eivät koskaan riidelleet, naapurivaltakuntien kateudeksi.
