Kerran eli Tärkeä Asia. Se oli hyvin tärkeä ja hyvin suuri, mutta samalla myös hyvin avuton. Se asui metsässä ja suojeli pientä Metsälahden kaupunkia.
Tärkeä Asia tarvitsi jatkuvasti apua. Välillä talon katto vuoti, välillä hana hajosi, välillä pihalla syttyi tulipalo. Ja jo monta vuotta sitten oli tapana, että kaikki Metsälahden miehet auttoivat Tärkeää Asiaa, sillä miehet ovat vahvoja ja rohkeita.
Metsälahti oli hyvin suloinen ja viihtyisä kaupunki. Siellä oli aina lämmintä, aina oli kesä. Ilma tuoksui appelsiineille ja kukille, ja puissa kiipeilivät leikkisät lapset. Siellä oli paljon perheitä ja paljon rakkautta.
Kaikki kaupungissa elivät sovussa: leikkivät ja iloitsivat. Jokaisessa talossa asui koira tai kissa. Ja jokainen kaupungin lapsi saattoi tulla leikkimään niiden kanssa, niin ystävällisiä kaikki olivat.
Siellä oli paljon leikkipuistoja ja erilaisia leikkihuoneita, joissa riemastelivat sekä isommat lapset että pienet taaperot, jotka vasta opettelivat kävelemään ja seurasivat epävarmasti vanhempia kavereitaan. Kaikilla lapsilla oli äiti ja isä, jotka rakastivat heitä suuresti.
Mutta eräänä aurinkoisena päivänä kaupunkiin saapui Tärkeä Asia. Se hämmentyi nähdessään iloisesti juoksentelevat onnelliset lapset ja penkeillä istuvat yhtä onnelliset äidit ja isät. Tärkeä Asia ei halunnut häiritä heitä, mutta sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, sillä se ei voinut pärjätä ilman isien apua.
Tärkeä Asia ei tarvinnut kaikkia miehiä, joten se kutsui vain osan. Kutsuttujen joukossa oli Eeron isä.
Eero suri suuresti, sillä kukaan ei tiennyt, milloin isä palaisi. Eero rakasti isäänsä kovasti. He viettivät aina paljon aikaa yhdessä, leikkien leluilla ja kisaillen. Isä haki Eeron usein päiväkodista, ja se oli Eeron lempihetki, kun hän illalla odotti isän tuloa päiväkotiin.
Poika tiesi, että matkalla kotiin he pysähtyisivät kaupan luona ja ostaisivat jäätelöä tai suklaapatukan. Se oli niin mukavaa, että kotimatkalla sai syödä isän ostamaa herkkua.
Kun isä lähti Tärkeän Asian luo, Eerosta tuntui hyvin surulliselta. Kuka hakisi hänet nyt päiväkodista ja leikkisi hänen kanssaan? Isä meni Eeron luo, halasi häntä ja sanoi:
Sulje silmäsi, poikani. Muista, miten eilen juoksimme kotiin kilpaa. Meillä oli niin hauskaa, muistatko?
Muistan. Liisa-tädin kissa tuli tielleni, alkoi kiipeillä minun päälleni, ja jäin sinusta paljon jälkeen, sanoi Eero.
Muistatko, miten viime viikonloppuna menimme kalaan? Sait kiinni niin ison kalan, että melkein kaaduit jokeen, ― isä nauroi. Eero nauroi vastaukseksi.
Kuvittele nyt, että olen siinä ja asetat minut omasi taakse. Oletko kuvitellut?
Olen, ― vastasi Eero.
Muista, poikani, että olen aina lähellä. Olen aina kanssasi, vaikka et minua näekään. Ja palaan pian, varmasti. Sitten menemme taas kalaan, leikimme sinun lempileikkejäsi ja syömme suklaapatukoita kotimatkalla päiväkodista. Avaa silmäsi.
Eero avasi silmänsä ja halasi isäänsä tiukasti.
Muista myös, että äiti on kanssasi, hän suojelee sinua aina. Ja sinä opetat hänelle autoleikkejä. Katso vain, hänelle siitä tulee hienoa, ― sanoi isä katsoen äitiä.
Kaikki nauroivat yhdessä.
Samana iltana Eero ja äiti saattoivat isän Tärkeän Asian luo.
Eerosta ei enää tuntunut niin surulliselta, sillä hän tiesi, ettei Tärkeä Asia pärjää ilman hänen vahvaa isäänsä, ja että isä on lähellä ja palaa pian varmasti.