Pienessä talossa asui vanhempiensa kanssa pieni tyttö nimeltään Vera. Hän rakasti leikkiä huoneessaan, kun äiti valmisti ruokaa keittiössä. Mutta kun äiti pyysi häntä siivoamaan jälkeensä, Vera itkeskeli ja kieltäytyi. Hän ei yksinkertaisesti pitänyt huoneen siivoamisesta.
Eräänä iltana tyttö oli taas kiireinen leluillaan. Yhtäkkiä sängyn takana olevasta kulmasta kuului yskä. Vera ajatteli, että hänelle näytti. Mutta se toistui.
Silloin Verasta tuli utelias, eikä hänellä ollut pelkoa. Hän poisti kulmasta kaikki lelut ja kurkisti sängyn taakse. Siellä istui outo, karvainen pikkumies. Hänen hiuksensa ja partansa muistuttivat pölypallojen nipuja. Pieni pikkumies nosti päätään ja pelästyi, sillä hän ei ollenkaan odottanut, että hänet löydetään, koska kukaan ei ollut koskaan kurkistanut tuohon kulmaan.
Kuka sinä olet?
Vera kysyi pelästyneenä.
Ja mitä sinä täällä teet?
Terve, Vera! Olen Pölyinen Pikkumies. Sinä et koskaan siivoa huonettasi, ja minulle se on paras paikka asua! Mitä enemmän pölyä, sitä nopeammin kasvan!
En halua, että asut huoneessani!
Tyttö sanoi tiukasti.
Silloin et koskaan pääse eroon minusta, parempi olisi, jos olisimme ystäviä!
Pikkumies sanoi.
Minulla on vain vähän aikaa jäljellä, ja pian ajelen teidät kaikki pois tästä talosta ja rakennan oman kuninkuuteni!
Ei, en koskaan ole sinun ystävä!
Tyttö huusi.
Siivoan nyt kaiken pölyn ja ajelen sinut pois huoneestani ikuisesti. Etkä saa tulla takaisin!
Tyttö juoksi äitinsä luo keittiöön, otti häneltä märän lattiaharjan, pölynimijän ja alkoi siivota huonettaan. Pian kaikki loisti puhtaudesta, eikä Pölyisellä Pikkumiehellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä talosta ikuisesti.
Siitä lähtien Veran huone oli aina siisti ja pöly pyyhitty.
