Pienessä kaupungissa asui köyhä, mutta lämmin perhe. Äiti työskenteli aamusta iltaan säästääkseen kaksi kaunista poikaansa. Vanhemman pojan nimi oli Anemoni. Hänen nimensä merkitsi tuulta, ja nuoremman – Akimi.
Vanhemman pojan isä kulki paljon, rakasti vapautta ja vapaata tuulta. Siksi hän nimesi poikansa Anemooniksi. Kerran isä eksyi vanhan noidan luokse, joka juotti hänet juomalla. Juoma oli niin kaunis, että siitä halusi vain nauraa ja iloita.
Pitkien vaelluksien jälkeen kotiin palattuaan isä ei löytänyt työtä köyhästä kaupungista. Perhettä oli ruokittava. Tämä ahdisti ja masensi häntä niin, että hän muisti yhä useammin juomaa, jota oli kokeillut. Kerran hänelle tuli aivan sietämätön olo. Hänen kädet ja jalat sattuivat niin, kuin ne olisivat olleet murtuneita. Päässä oli sumu. Varhain aamulla hän pakeni salaa vaimoltaan ja pieneltä pojaltaan. Pöydälle jäi vain lappu: "Palaan pian!".
Mutta isä ei koskaan palautunut perheeseen, koska hän kokeili juomaa uudelleen ja katosi unohdukseen. Ja rakastettu vaimo odotti häntä, vuodattaen kyyneleitä päivää ja yötä. Vain poika oli hänelle lohdutukseksi.
Vauva oli hyvin levoton ja itki paljon öisin. Nainen kutsui lääkärin avuksi. Lääkäri tutki vauvaa ja sanoi, että hänellä kasvavat siivet kuten enkelillä, ja kun ne kasvavat, hän lentää taivaaseen. Kunnes ne kasvavat, hänellä on hyvin kipeä. Lääkäri valmisti kivun helpottamiseksi keittoa väliaikaisesti. Mutta hän sanoi, että oli etsittävä vahvempaa lääkettä.
Näin vuodet kuluivat. Lääkäri kävi naisen luona ja auttoi häntä selviytymään pojan sairaudesta ja kotitöistä. Hän kiintyi hyvin lapseen ja piti häntä omana poikanaan. Omia lapsia hänellä ei ollut, mutta hän halusi perheensä. Pian lääkäri meni naimisiin tämän naisen kanssa, ja heille syntyi vielä yksi poika. Hänet nimettiin Akimiksi.
Etsimään vahvaa lääkettä lääkäri teki kokeita yrteillä ja testasi niitä itseensä. Mutta hänet yhtäkkiä iski sairaus, ja viimeinen koe epäonnistui. Lääkäri kuoli ennen kuin hän ehti löytää vahvaa lääkettä.
Epätoivoinen nainen meni kauhean vanhan noidan luokse. Noita asui kaupungin laidalla hylätyssä metsässä, minne kukaan ei uskaltanut mennä. Hän oli hyvin petollinen ja odotti, että uhri tulisi hänen luokseen, jonka avulla hän voisi valloittaa koko maailman. Nainen pyysi vain yhtä: pelastaa hänen vanhempi poikansa.
Vanha nainen kertoi ennen apua, mistä tämä kauheaa kirous oli tullut.
Tämä on rangaistus hänen isänsä houkutuksesta. Hän valitsi itselleen "pahan ilon" poikansa onnen sijaan.
Tiedättekö, missä mieheni on?
Tiedän kaiken.
Palaaako hän?
Ei, tyhmä nainen! Hän ei koskaan palaa, ja hänen poikansa pian myös lähtee ja katoaa ikuisesti, kuten hän.
Mitä minun pitää tehdä?! Minun köyhä poika, hän kärsii niin!
Autan sinua, mutta sinun on tehtävä minulle palvelus.
Olen valmis kaikkeen.
Ja noita antoi saman juoman, "Pahan ilon", jonka isä oli kokeillut. Nainen ei tiennyt, mikä se oli, ja kysyi noialta:
Mikä tämä lääke on?
Tämä on unikko, tavallinen kaunis punainen kukka. Mutta jos se valmistetaan erityisen reseptin mukaan, se tuo iloa kehoon. Poikasi unohtaa kivun ikuisesti! Mutta hän joutuu ottamaan sitä jatkuvasti, muuten poikasi kuolee.
Paljonko tämä maksaa?
Kalliisti. Mutta jos myyt minulle tätä iloa ihmisille joka päivä, en ota sinulta mitään.
Tietysti, olen valmis auttamaan sekä sinua että ihmisiä!
Ota yksi pussi poikallesi ja iso myyntiin. Ja katso, tule huomenna uudelleen.
Iloinen äiti juoksi kotiin pelastamaan poikaansa. Hänelle tuli todellakin paremmin. Hän oli iloinen ja huoleton. Hänelle tuli niin kevyt, että häntä vetoi jatkuvasti seikkailuihin. Poika kasvoi pian ja lähti kotoa pitkäksi aikaa – kävelylle.
Kaduilla vaeltaessaan Anemoni eksyi. Hänen kehonsa väsyi ja yhtäkkiä alkoi satuttaa niin, kuin kaikki luut olisivat olleet murtuneita. Hän kärsyi kivusta ja kieroutui kuin käärme, pyytäen apua. Ohikulkijat, nähdessään hänet, tunnistivat hänet.
Tämä on "ilon" kauppiaan poika.
Ihmiset olivat kauhusta: miksi hänen poikansa kärsii, jos hän myy niin ihmeellistä lääkettä.
He toivat Anemonihin kotiin. Äiti antoi pojalle heti "pahan ilon" ja pyysi häntä olemaan lähtemättä.
Sitten levisi huhu, että myös muut ihmiset, jotka ostivat tätä "pahaa iloa", kärsivät.
Ihmiset tulivat pahaksi ja hulluiksi. He olivat valmiita tappamaan toisensa pienen unikkolaatikon vuoksi. Maailma muuttui kaaokseksi. Mitään hyvää ja valoisaa ei jäänyt. Ihmiset kärsivät ensin koko elämänsä "pahan ilon" etsinnässä, ja sitten kuolivat. Heidän sielunsa paha noita otti itselleen ikuiseen kidutukseen.
Kaikki alkoivat syyttää naista onnettomuuksista. He eivät antaneet hänelle rauhaa. Hän lupasi auttaa näitä kärsivää ihmisiä. Heidän tarvitsee vain ostaa lääke uudelleen, ja he parantuvat.
Mutta he vaativat, että hän antaisi lääkkeen ilmaiseksi kaikille.
Köyhän naisen oli myytävä kaikki karjansa ja omaisuutensa maksaakseen velat tyytymättömille ihmisille. Hänellä ei jäänyt mitään. Hän tuli vanhan naisen luokse uudelleen tavaraa hakemaan, tietäen, että sitä ei enää osteta.
Naisen oli myönnettävä noialle, että hänellä ei ole enää mitään maksaa.
Ei, ei kaikkea! – sihisi vanha nainen. – Myy minulle sielusi!
Kuinka voin myydä sieluni?! Kun kuolen. Kuka sitten auttaa lapsiaan? – huusi nainen epätoivossa.
Et kuole, kunhan teet kaiken, mitä käsken.
Hyvin! Teen kaiken, mitä käsket, kunhan vain Anemoni elää!
Nainen otti uudelleen unikkoita pojalle ja pussin ihmisille ja lähti kotiin.
Vanha nainen käski hänen kertoa kaikille ihmisille, että jotka kokeileivat edes kerran unikkoita, pääsevät varmasti paratiisiin. Hän jakoi sen kaikille ilmaiseksi ja pyysi kaikkia kertomaan muille, että he voivat jo nyt varata paikkansa paratiisissa.
Kerran kotiin tultuaan nainen näki nuoremman pojan iloisessa unohduksessa. Hän alkoi ravistaa häntä, huutaa, itken:
Miksi, miksi kokeilelit unikkoita?! Se on pahaa! Se on myrkkyä! Minun köyhä poikani! Minun köyhät lapset! Voi minulle!
Pojat Anemoni ja Akimi olivat hämmästyneet.
Äiti, sinä itse kerrot kaikille, että pääsemme paratiisiin!
Ja nainen epätoivossaan kertoi kaikki totuuden lapsille.
Anemoni oli järkyttynyt äitinsä ja kaikkien ihmisten kärsimyksestä.
En halua! En halua, että ihmiset kärsivät minun takia! En halua, että äiti on valehtelija minun takia! Parempi, että minua ei ole, mutta en salli sinua valehtelemaan enää!
Näillä sanoilla hän pakeni kotoa katsomatta taakseen. Hän juoksi kadulla ja huusi kaikille, että unikko on pahaa, joka tuo kipua ja kärsimystä. Hänen kehonsa särkyi kivusta, koska selän takana kasvoivat siivet. Ihmiset katsoivat häntä hämmästyneesti eivätkä uskoneet hänen sanojaan. He näkivät, että hän nousi taivaaseen kuin enkeli, ja olivat varmoja, että hän lentää paratiisiin.
Äiti jatkoi valehtelua nuoremman poikansa vuoksi ja teki kaiken, mitä noita käski.
Anemoni lensi yhä korkeammalle valkoisiin pörröisiin pilviin. Hänen kipunsa meni, ja hän tuli kevyeksi kuin höyhen. Hänelle tuntui, että tämä oli paratiisi. Hän törmäsi johonkin kovaan. Näki portit edessään ja aidan. Niin kaunis ja kultainen. Ja aidan takana – hänen isänsä. Mutta ei se, joka hylkäsi hänet kerran, vaan se, joka kasvatti hänet. Anemoni halusi mennä hänen luokseen aidan taakse, mutta tiukat vartiijat eivät päästäneet häntä. He käskivät hänen palata takaisin maahan. Sitten hän meni aitaan ja kutsui isää. Tämä lähestyi ja sanoi katkerasti:
En pystynyt pelastamaan sinua. Olen syyllinen sinulle. Mutta nyt tiedän kaiken. Tiedän, miksi ihmiset kärsivät maalla. Haluan auttaa sinua. Kuuntele minua. En voi enää palata maahan, mutta sinä voit. Ja sinun on kerrottava ihmisille, kuinka pelastua.
Ja pelastaa veljesi ja äitisi.
Ja isä kertoi hänelle, kuinka voittaa paha maalla ja parantaa ihmisiä.
Kun lähdin tältä maalta, lensyin Arbaš-kaupungin yli. Näin, kuinka yksi lääkäri paransi poikaa kivun kohtauksesta. Hän antoi hänelle myös kirjan, jossa on rukouksia pelastua halusta kokeilla unikkoita. Sinun on löydettävä tämä lääkäri ja kysyttävä häneltä, kuinka auttaa ihmisiä.
Anemoni juoksi kuin tuuli ympäri maailmaa etsimään lääkäriä. Hän löysi hänet nopeasti ja halusi lähestyä häntä. Mutta lääkäri käveli hänen läpi.
Hän ei näe minua! Miten?
Ja hän lensi omaisillensa kertomaan, mitä oli oppinut.
Kuinka suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän näki oman elottoman kehonsa, jonka yli äiti ja veli itkeivät.
Miten? Kuolin!
Hän lensi maan yli ja kuuli kärsivien ihmisten itkua ja voivotusta. Ja ymmärsi, että tämä oli todellinen helvetti. Hän ei voinut lentää taivaaseen. Portit olivat hänen edessään suljetut, ja lupaus isälle oli täyttämätön. Anemoni katsoi surullisesti, kuinka hänen veljensä meni nukkumaan. Ja äiti silitti hänen päätään koko yön.
Kun Akimi nukkui, hän näki unessa Anemonihin. Ja tämä kertoi hänelle kaiken, mitä tiesi. Akimi heräsi ja kertoi iloiten äidille, että näki Anemonihin ja puhui hänen kanssaan. Mutta äiti ei uskonut häntä. Sitten seuraavana yönä Anemoni keksi piirtää kuvan ja kirjoittaa, missä voi löytää lääkärin, joka voi auttaa heitä. Ja pani huomaamattomasti äidin pöydälle.
Äiti oli hämmästynyt kuvasta ja lähti etsimään lääkäriä. Hän löysi hänet yhdestä turvakodista. Hän juotti kaikkia jollakin keittolla ja luki vanhaa kirjaa heidän yllään, pakottaen heidät toistamaan rukouksia hänen kanssaan.
Auttakaa minun poikaani! – naisesta huusi.
Voin auttaa, mutta täydellinen parantuminen riippuu poikastasi.
Mitä hänen pitää tehdä?
Hänen on opittava kirjan rukoukset ulkoa ja luettava ne loppuun ilman pysähdyksiä, kunnes halua kokeilla unikkoita ei enää ole.
Mitä te annatte potilaille? Mistä sitä voi saada?
Tämä on tavallinen yrtsi, josta tehdään öljyä. Polttan sitä ja höyrystin. Saadaan lääke. Mutta…
Mitä MUTTA? – kysyi nainen.
Tämä yrtsi antaa väliaikaista helpotusta, ja sitten lääkettä on juotava yhä uudelleen. Ja joskus se ei auta ollenkaan, ja potilaat pyytävät antaa heille uudelleen unikkoita.
Mitä siis tehdä?
Parantuminen on meissä itsessämme. Unikko hallitsee kehomme. Mutta sielumme haluaa parantumista. Avuksi sille on annettu muinainen kirja ihmeellisillä rukouksilla. Ne antavat voimaa tahdomme. Pääasia – uskoa omiin voimiin.
Nainen kirjoitti kirjan ja keittoreseptin uudelleen. Toivolla täynnä lähti kotiin.
Akimille tuli helpommaksi keittosta. Ja hän kiintyi siihen. Kirjaa hän ei osannut lukea. Hän oli vielä pieni eikä omistautunut vahvaa tahtoa. Lukea ja opiskella hän ei halunnut. Tästä hänen tahtunsa heikkeni, ja halua kokeilla unikkoita uudelleen alkoi vaivata häntä.
Anemoni ilmestyi hänelle unessa ja pyysi häntä ponnistamaan opiskelussa, sillä siitä riippui hänen elämänsä ja onnensa. Kerran Akimi niin juopui "pahasta ilosta", että päätyi taivaan ja maan väliin, vain hieman koskettaen maata. Hän näki uudelleen Anemonihin. Anemoni pyysi häntä palaamaan maahan ja olemaan tekemästä niin enää. Hän haukkui häntä, loukkasi nuorempaa veljeä ja pyysi häntä olemaan entinen poika köyhän äidin vuoksi.
Akimi näki hänet, mutta ei kuullut häntä. Anemoni ymmärsi, että Akimi oli tullut täysin tahtomattomaksi eikä pystynyt hallitsemaan itseään. Anemoni pelkäsi, että veli oli samalla tavalla tuomittu ikuiseen vaeltamiseen taivaan ja maan välillä, kuten hän itse, katsomaan ihmisten ikuista kärsimystä eikä pystyä auttamaan heitä.
Anemoni halusi tavoittaa äidin. Hän ei kuullut häntä. Hänen sielunsa oli myyty noialle.
Hän päätti mennä tähän noiaan ja pyysi vaihtamaan oman sielunsa äidin sieluun, ja auttaa heitä näkemään ja puhumaan viimeisen kerran.
Noita oli petollinen ja halusi valloittaa kaikkien ihmisten sielut. Hän tiesi, kuinka pakottaa naisen palauttamaan sielunsa. Siksi hän suostui.
Kun nainen tuli uudelleen hänen pyynnöstään, noita pettäen vakuutti hänet luopumaan sielustaan uudelleen. Vastineeksi hän näkisi vanhemman poikansa vielä kerran. Anemoni ymmärsi kaiken ja pyysi äitiä olemaan missään tapauksessa myymättä sielunsa, muuten hän ei voisi auttaa Akimia ja kaikkia, jotka kärsivät unikkoista riippuvuudesta.
Kun noita alkoi houkutella sielua naisesta, tämä kieltäytyi ja sanoi, että ei enää tule, koska ei tarvitse palveluja, koska hän itse tietää, kuinka pelastaa poikansa.
Noita muuttui mustemmaksi pilven kuin ja nosti pyörteen maan yli. Uhkasi tuhoaa sadon ja tappaa kaikki ihmiset. Mutta nainen keräsi tahtunsa nyrkkiin eikä pelännyt. Noidan voima heikkeni. Kaikki vaikeni. Itse asiassa tämä oli vain vanha nainen, joka ruokitaan ihmisten heikkoudella ja pelolla. Hänellä ei ollut voimaa enempää, jos kukaan ei pelkää häntä.
Nainen palasi kotiin täynnä voimaa ja tahtoa, haluten pelastaa koko maailman. Voimaa hänelle antoi Anemoni. Hän antoi hänelle kaiken rakkautensa ja halun auttaa maailmaa. Hänen rakkautensa maailmaan tuli yhtä vahvaksi kuin äidin rakkaus, joka oli valmis tuhoamaan koko maailman hänen vuokseen. Anemonihin äiti kertoi ihmisille koko totuuden "pahasta ilosta" ja siitä, että hänen oli valehdeleva ihmisille pahan noidan käskystä.
Hän poikansa pyynnöstä kirjoitti muutamia kopioita muinaisesta kirjasta rukouksilla ja jakoi ihmisille, jotta hekin lukisivat. Hän itse luki jatkuvasti rukouksien rivejä kaduilla ja pojallensa. Näin hän pystyi muistamaan ja opettelemaan kaikki rukoukset ulkoa. Hän muisti ne jopa unessa. Ja hän alkoi pitää tästä toiminnasta. Hänelle ilmaantui halua lukea, sekä kirjoittaa ja piirtää, kuin he voisivat elää veljensä kanssa onnellista huoletonta elämää.
Kaikki ihmiset, kuin lumoutuneet, toistivat näitä taikasanoja, sävelsivät musiikkia ja lauloivat lauluja rukouksien sanoilla. Ihmiset yhdistyi yhteiseen suruun, ja he alkoivat yhdessä keksiä, kuinka voittaa se. Ilmaantui monia muita kiinnostavia harrastuksia, jotka antoivat ihmisille, erityisesti lapsille, paljon iloa.
Ja kaikki alkoivat huomata, kuinka maailma muuttui, kuin tuntematon voima ylhäältä auttoi heitä. Ihmiset taikasanalla pelastuivat kirous ja halusta kokeilla "pahaa iloa" ohimenevän mielihyvän vuoksi. Ja paha noita puhkesi vihasta, koska ei enää ollut ihmisiä, jotka eivät tietäisi hänen pahasta aikeestaan valloittaa ihmisten sielut.
Kaikki lääkkeet alettiin pitää lasten ulottumattomissa tiukalla kiellolla.
