Iltä oli tullut. Olja siivosi nurkkansa, pani nuken nukkumaan ja istutti pehmeän sohvan kulmaan pehmolelunsa. Pesi hampaat, pesi kasvonsa ja makuulle mennessään nukahtui syvään uneen.
Yhtäkkiä kuului hiljaista itkua. Lelut herättyivät ja näkivät, että värikynät, jotka makasivat pöydällä olevassa laatikoissa, itkeivät.
Miksi te itkeette?
Lelut kysyivät.
Olja ei rakasta meitä ollenkaan.
Miten niin, miksi? Eihän Olja rakasta piirtämistä ja pitää sinua käsissään joka päivä.
Värikynät itkeivät entistäkin kovemmin….
Hän ei pidä meitä ollenkaan oikein, väärin.
Sanoi punainen värikynä.
Hän puristaa minua tiukasti nyrkkiin.
Ja minua Olja puristaa kaikilla neljällä sormella ja tällaisesta kohtelusta meillä kaikilla on kipua ja piirustuksista tulee epäkauniimpia…
Sanoi sininen värikynä.
Kyllä, kyllä. Ja minä olen täysin väsynyt Oljan käsissä.
Kynä osallistui keskusteluun.
Mitä siis tehdä?
Lelut kysyivät.
Täytyy auttaa Oljaa, opettaa häntä, kuinka pitää kynää ja värikynää käsissä. Olen valmis kertomaan, kuinka se tehdään.
Sanoi kynä.
Minua täytyy pitää kolmella sormella, ylhäällä osoitinsormella, iso sormi sivulla, taivutettuna kulmaan, ja keskisormella on vaikein tehtävä, se toimii kuin tyynynä, eikä anna minun väsyä. Ja silloin kirjoitan kauniisti, siististi eikä tee virheitä.
Me varmasti kerromme ja näytämme Oljalle, kuinka pitää värikynää, kynää ja siveltä oikein.
