Sanotaan: "Uuden vuoden aikaan kaikki toiveet toteutuvat, kaikki unelmat käyvät toteen". Tiedän tämän varmasti, koska minulle tapahtui juuri sellainen tarina...
Se tapahtui kauan sitten, vielä lapsuudessani. Minulla oli yksi paras ystävä Mika. Asoimme samassa talossa ja olimme niin sanotut "erottamattomat".
Uuden vuoden aattona Mika kutsui minut kotiinsa. Mutta kun saavuin, huomasin, että hän oli kutsunut myös muita poikia luokaltamme. Loukkaannuin ja suutuin: "Eikö minä ole hänen ainoa ystävä?" - ja lähdin pois ilman juhlaonnitteluja.
Istuin huoneessani, en edes mennyt juhlaillalliselle - mielialani oli pilalla.
Sitten kuulin:
Hei. Miksi istut tässä yksin? Se on juhlaa.
No mitä väliä sillä on. Minulla voi olla surua.
Sanoin en edes kääntyessä.
Mitä surua?
Jotain kuiskasi lähellä.
Ja sitten näin edessäni pienen-pienen olennon. Hän oli ohut ja kiiltävä kuin lumihiutale. Hänen selkänsä takana näin kaksi läpinäkyvää siipeä.
Kuka sinä olet?
Yllätyin.
Olen lumiankkeli. Me laskeuduimme maan päälle vain uuden vuoden yöllä.
Miksi? Ja mihin tarkoitukseen?
Kysyin kiinnostuneesti.
Koska juuri uuden vuoden yöllä ihmiset tekevät salaisimpia toiveitaan. Ja me olemme ne enkelit, jotka täyttävät nämä toiveet. Joten voit sanoa olevasi onnekas. Tee toive!
No ei minulla ole mitään toivetta... Halusin viettää uuden vuoden Mikan kanssa, mutta hän kutsui kaikki luokan pojat. Näyttää siltä, että hän ei ole minun ystävä.
Kuka tämä Mika on?
Enkeli kysyi.
Mika... No, kuinka sanoisin... No, olemme aina yhdessä. Kerran...
Ajatuksiin vaipuneena aloin muistella erilaisia tarinoita meistä Mikan kanssa. Kerroin, kun enkeli katsoi minuun suurilla hyvän silmillään ja hymyili ajatuksellisesti.
Ja mitä pidempään kerroin, sitä selvemmin ymmärsin, kuinka onnekas olin, että minulla oli sellainen ystävä kuin Mika. Ja että Mikalla oli sellainen ystävä kuin minä. Kuinka ihana, että meillä oli toisemme.
En muista, kuinka nukahdin, eikä minulla ole aavistustakaan, mihin lumiankkeli katosi. Muistan vain, että ajattelin, kuinka hienoa olisi, jos meillä Mikan kanssa olisi monia sellaisia ystäviä kuin hän ja minä.
Minut herätti kopina ikkunaan - me teimme niin usein Mikan kanssa: heitimme lumipalloa ikkunaan. Menin pihalle, ja edessäni portailla lumessa näin "lumienkeelin" jäljen, ja Mikan vieressä seisoi luokan pojat:
Hyvää uutta vuotta, uninen! Menemme jäähallille. Tule mukaan!
Hyvää uutta vuotta, Mika. Heti!
Huusin ja, tarttuessani luistimiin, juoksin ulos pihalle.
