Metsän reunalla. Aamu.
Siili! Tule ulos! Herää! Tule leikkimään ja tekemään aamuliikunnan kanssamme! ― huusivat sisaroravat ystävän kuopasta.
Juuri avaan silmäni, ― vastasi uninen Siili, ilmestyessään maan alta.
Lopeta nukkuminen! Ystävät ovat tulleet ja kutsuvat sinut venyttelyyn! ― vastasivat sisarukset yhdessä.
Mitä me leikitään?
Takaa-juoksua. Me juoksemme vain maalla.
Selvä, ― vastasi Siili venytellen.
Ja sitten tehdään liikuntaharjoituksia, ― ehdottivat oravat.
Miten se tehdään? ― kysyi Siili ymmärtämättä.
No, käpälät ylös-alas, käpälät sivulle, päätä kääntää sinne-tänne, ― ja vanhempi Orava alkoi näyttää harjoituksia. ― Jokainen aamu pitää aloittaa pesulla, hampaiden puhdistuksella ja liikunnalla. Olet terve, rohkea ja vahva. Liikuntaan! ―
Kaksi oravaa ja Siili alkoivat leikkiä takaa-juoksua metsän reunalla, vitsailivat ja nauroivat.
Kra! Kra! ― karjui Varis, istuutuen kuusentarinalle. ― Mitä te teette niin aikaisin aamulla? Koko metsä on sekaisin! Melua ja meteliä!
Teemme aamuliikunnan, ― vastasivat ystävät.
Voiko minäkin tulla mukaan? ― kysyi Varis ja laskeutui maahan.
Tietenkin! Liity mukaan!
Mitä minun pitää tehdä?
Levitä siivet ja nosta ne hitaasti ylös, sitten laske alas, ― käski Orava.
Varis alkoi tehdä harjoituksia. Sillä välin nuori Jänis juoksi ohi.
Mitä te täällä naurate? Kuuluu kauas! ― kysyi hän.
Teemme aamuliikunnan, ― vastasi Siili. ― Varis liittyi meille.
Voiko minäkin tulla mukaan? ― kysyi Jänis.
Voit, ― vastasivat ystävät yhdessä.
Mitä minun pitää te… ― Jänis vaikeni kesken sanan. Jäätyi paikalleen, silmät suuriksi, korvat alas, tuijotti yhteen pisteeseen.
Kaikki katsoivat sinne, mihin hän katsoi, ja näkivät käärmeen.
Silkkiäärme! ― karjui Varis kovaa ja lensi oksalle. Oravat kiipesivät puuhun. Siili kieroutui piikikkääksi palloksi ja vierii käärmeen luo.
Silkkiäärme sihisi, ryömi palloa kohti, nosti päätään ja ojensi pitkän ohuen kielen.
Varokaa! Silkkiäärme puree! Myrkyttää! ― karjui Varis kovaa.
Jänis ei pystynyt liikkumaan, vaan vapisi kuten haavan lehti. Silkkiäärme hyökkäsi Siiliä vastaan, mutta loukkasi itsensä teräviin piikeihin. Käärme laski päätään ruohoon, ja silloin Siili tarttui sen hännästä ja söi sen.
Varis jäi niin yllättyneeksi, että lopetti karjumisen. Mitä taistelua! Poikkeuksellista!
Kuinka sinulle onnistui? ― kysyi Jänis Siililtä, lopettuaan vapinansa ja nostaen korvansa ylös.
Me siilid emme pelkää myrkyllisiä käärmiä. Niiden myrkky ei vahingoita meitä. Mutta ne ovat hyvin maukkaita. Söin niin paljon, että en tarvitse ruokaa tänään eikä huomenna, ― vastasi Siili iloisesti.
Kra! Kra! Siili söi käärmeen! Kra! Kra! Siili pelasti meidät! ― huusi Varis, lentäen metsän yli.
Oravat laskeutuivat puusta ja ehdottivat jatkaa takaa-juoksua.
Me olemme samaa mieltä! ― vastasivat Jänis ja Siili iloisesti.
