Kuorma-auto ostettiin
Meidän Eetulle.
Sopi hänelle niin hyvin,
Hieno lelu!
Se on niin kiiltävä,
Ihan oikea.
Käsiään hän taputtaa
ja jaloillaan tömistää.
Kaukosäätimellä ohjaa,
kaikki lelut kuljettaa.
«Kiitos, kiitos, tuo on hieno!
Juuri sellaisen halusin!» —
Näin Eetu pienesti sanoo,
vilkuttaa kättään ja hymyilee.
Äiti antoi pojalleen kauniin uuden auton. Se oli kirkkaan keltainen punaisin valoin. Auto pystyi muuttumaan kuorma-autoksi tai nostokraanaksi, sillä se oli muuntautuva.
Neljävuotias poika rakasti lelua. Joka ilta päiväkodin jälkeen hän leikki sen kanssa. Hän rakensi taloja: kuljetti palikoita ja kasasi kranellaan niistä torneja ja monikerroksisia taloja.
Kun pieni nukkui, auto puhui muiden lelujen kanssa. Mutta eräänä yönä se sairastui.
Minun pyöriini sattuu! Huomenna isäntäni alkaa leikkiä kanssani, mutta en pääse liikkeelle. En voi kuljettaa teitä, en kuljettaa palikoita rakennukseen, — valitti se ystävilleen.
Mitä me teemme? Mitä me teemme? — huolestuivat lelut. — Poika ei ehtinyt valmistaa monikerroksista taloaan. Miten hän pärjää ilman nostokraanaa?
Silloin pihaan ajoi pieni ambulanssi ja sanoi:
Tarvitaan sairaala. Lääkäri! Nopeasti! Nopeasti! — se päästi sireeninsä ulvomaan. — Lääkäri antaa pistoksen, ja olet taas terve!
Hitaasti lähestyi korkea muuntautuva robotti.
Ei sairaalaan, vaan korjaamoon, missä autoja korjataan. Tässä ei tarvita lääkäriä, vaan lelujen korjaajaa.
Meillä sellaista ei ole, — haukahti kelattava koirapentu.
Täytyy löytää, täytyy löytää, — lisäsi nukke.
Soitetaan hätänumeroon 112! — ehdotti kehrä.
Yhtäkkiä lelupuhelin soi.
Haloo, haloo, mistä löytyy autojen korjaaja? — kaikki lelut huusivat yhteen ääneen puhelimeen.
Robotti korjaa teidän autonne, — vastattiin toisessa päässä linjaa.
Minäkö? — hämmästyi robotti. — En osaa!
Kokeile vain, — haukahti koira.
Uskalla, — lisäsi kehrä.
Auta minua, — pyysi sairas auto, — muuten isäntämme suuttuu ja itkee. Minua sääli häntä: hän on niin pieni.
Kokeile, kokeile, — pyöri kehrä, — me autamme.
En ole koskaan tehnyt tätä.
Robotti tarkasti nostokraanan. Se irrotti osat, nosti korin pois, käänsi lelun ympäri ja katsoi pohjaan.
Pyörät heiluvat. Ne täytyy kiristää. Niillä on kuljetettu raskaita kuormia. No niin, antakaa minulle avain!
Avain! Avain! — kuului huudahduksia.
Mistä pitelen? Missä autan? — kysyi ambulanssi.
Tässä, — osoitti muuntautuva robotti.
Muutaman tunnin kuluttua pyörät oli korjattu.
Valmista! Nyt isäntä on tyytyväinen ja saa rakennettua korkean talonsa loppuun! — sanoi robottimestari iloisesti.
Olemme mainioita, olemme mainioita! — pyöri kehrä. — Sinä olet mainio, robotti! Ensimmäistä kertaa yritit korjata autoa, ja se onnistui.
Mainiosti tehty! Silmät pelkää, mutta kädet tekee, — kehui viisas kirja.