Olen tavallinen poika, rakastan tietokonepelejä, rakastan pelata ystävien kanssa jalkapalloa⚽️, rakastan isän kanssa kalastukselle menemistä. Mutta mitä en todellakaan pidä, on hampaiden harjaus, vielä kaksi kertaa päivässä, äiti aina moittii minua siitä, ja minä aina väitän hänelle, että se on hyödytöntä työtä, joka vain vie aikaa! Minulla on valkeat, terveelliset hampaat ilman harjausta! Ja sitten eräänä päivänä…
Herään aamulla kuten yleensä, mutta jostakin syystä en ole sängyllä, vaan pienellä niityllä lumivalkoisen linnan lähellä. Tietenkin en ymmärtänyt mitään, mutta ei ollut muuta tekemistä kuin lähteä polkua pitkin linnaan. Kukaan ei pysäyttänyt minua ovella, menin sisään, ja yhtäkkiä ovi sulkeutui takanani, ja suoraan edessäni ilmestyi kauhistava pieni, koko kumarassa oleva kääpiö, kokonaan mustissa vaatteissa.
Sulkin silmäni toivoen, että kaikki häviää ja olen kotona, mutta sitten kääpiö alkoi puhua. Hänen äänensä oli niin vastenmielinen, suriseva, kirisevästi korkea, kuten isän porakoneen ääni, kun hän poraa jotakin:
No, tervehdyksiä. Olen iloinen nähdessäni sinut! Vihdoin minulla on apulainen!
Ja ajattelin: "No niin, minun täytyy auttaa tätä hirviötä!"
Itse asiassa haluan kovasti kotiin, voitko antaa minun auttaa sinua vähän, ja sitten päästät minut kotiin!
Tietenkin, nuori ystävä, se ei vie sinulta paljon aikaa, vain kolme päivää, ja työ, uskon, sinusta tulee miellyttävää!
Ja kääpiö kertoi, että minun täytyy salaa varastaa kymmenen parhaan ystäväni hammasharjaa ja jättää tilalle kaksi suklaakarkea. Liikkuminen asunnosta asuntoon tapahtuu taikahattua käyttäen, joka osaa lukea ajatuksia ja kuljettaa minut tarkasti osoitteeseen.
Aluksi iloitsin kovasti, sillä työ ei todellakaan ollut vaikeaa, ja se oli jopa mielenkiintoista, jopa taikaa. Muistin nopeasti päässäni ystävieni osoitteet aloittaakseni työn. Ja ensimmäinen harja, jonka toin, oli minun, ja söin rehellisesti kaksi karkkea?.
Ensimmäiset viisi harjaa toin nopeasti, ja kääpiö otti minut vastaan joka kerta ovella ja nauroy kovalla ja vastenmielisellä äänellä. Mutta sitten yhtäkkiä hän ei ottanut minua vastaan, hämmennyin ja lähdin häntä etsimään. Kuljin huoneesta huoneeseen ja ajattelin: "Outoa, kuinka kaunis, valkoinen ja puhdas kaikki täällä on, mutta tällainen kauhistava hirviö asuu täällä!"
Ja yhtäkkiä löysin yhden huoneen, jonka ovi oli lukittu, kurkistin silmäreikään ja näin pienen keijun. Ymmärsin heti, että se oli keiju, koska sillä oli pienet siivet selässä ja kruunu päässä. Hän kuuli askeleeni ja tuli ovelle.
Kuka sinä olet?
Kysyin.
Hammaskeiju, asun kauniissa maassa, jota kutsutaan Hygieniaksi, ja paha kääpiö Reikä on sulkenut minut tänne, hän valtasi linnani ja alkoi asua siinä. Ja sinä kuka olet, kuinka pääsit tänne?
Olen Kolia, en tiedä kuinka pääsin, mutta tämä kääpiö lupasi päästää minut, jos tuon hänelle kymmenen hammasharjaa.
Ja keiju yhtäkkiä itki katkerasti.
Mitä kauhea, olet tuominnut parhaat ystäväsi kauhean hammaspeittoon, jonka Reikä lähettää heille.
Ja silloin muistin äidin sanat siitä, että jos en pese hampaita joka päivä ja syön paljon makeaa, minun täytyy kokea hammaspeittoa ja oppia mitä on reikä.
No niin, no niin, älä vain itke, mitä minun pitäisi tehdä? Kuinka auttaa ystäviä ja vapauttaa sinut vangista? Jos joku lapsista voi palauttaa hammasharjansa ja koskettaa sillä ovea, loitsut rikkoutuvat ja minä…
En kuullut loppua, muistin harjastani, jonka toin ensimmäisenä, ja juoksin kaikilla voimillani sen perään. Ja minulla oli onni! Suuressa huoneessa näkyvällä paikalla olivat kaikki harjat, jotka toin. Löysin omani helposti ja juoksin takaisin. Heti kun kosketin harjalla ovea, kuului paukaus ja kirkas valo, niin kirkas, että minun piti sulkea silmät…
Ja yhtäkkiä korvani lähellä jotain soiteli, ja kuulin äidin äänen:
Herää, laiska, on aika pestä hampaat!
Hyppäsin ylös, en uskonut silmilleni, ja juoksin kylpyhuoneeseen?. Kuten aina, minun lassissani, tutulla paikalla, seisoi hammasharjani. Ja vasta silloin ymmärsin, että se oli vain uni!
Nyt pesin hampaat erittäin huolellisesti, ja aina kaksi kertaa päivässä, koska tiedän omakohtaisesti, miltä Reikä näyttää!
