Metsässä asui siili. Kauniina, aurinkoisena päivänä siili lähti kävelylle ja samalla keräämään sieniä.
Hän kävelee. Kuuntelee lintujen laulua. Katsoo kuinka ne lentävät puusta puuhun, kuusesta kuuseen.
Siili kysyi linnuilta: "Kertokaapa, linnut, missä on sienipaikka? Haluan tehdä varastoja talvelle. Te lentävät korkealla. Te näette kauas ja tiedätte kaiken."
Linnut alkoivat laulaa kovempaa ja lentää nopeammin puusta puuhun, kuusesta kuuseen.
Siili ei jäänyt jälkeen, hän seurasi niitä. Lauloi mukana. Hän oli niin uppoutunut, että ei huomannut kuinka pääsi avoimelle niitylle. Ja siellä... Sieniä oli näkemisen näköä!
Siili iloitsi. Alkoi kerätä sieniä ja kiitti lintuja. Nyt siilillä on ruokaa talvelle.
Entä sinä ystävä, rakastatko sienien keräämistä?
