Kesä lensi ohi nopeasti,
Pian syksy ja talvi tulee.
Käärme alkoi pohtia:
«Minulla ei ole turkiksi!
Eläimillä on lämmin turkki,
Minulla vain nahka – naurettavaa!»
Ja huokaili pienellä kukkulalla.
Hänen ajatuksensa olivat surullisia.
Ohi käveli kaunis kettu,
Punertavaa turkiksi kantaen.
Käärme sihaisi perään:
«Ah, kuinka ikävä, että se ei ole minun!»
Susi kuuli sydämen huudon
Ja sanoi sille: «Älä naura!
Turkissa et pysty uimaan —
Vahingoitat omaa kehoasi.
Turkki on meille eläimille välttämätön,
Sillä talvi on meille vaikeaa.
Turkki suojaa pakkasella,
Se on kylmää vastaan kuin kilpi!
Sinä talvella makaat luolassasi
Nukkuen tämän kukkulan alla.
Turkki ei ole sinulle välttämätön,
Eikä myöskään runsas illallinen talvehtimisen aikana».
Tässä sadussa on viisaus:
«Mustasukkaisuus on pahasta, ystäväni».
